Kaipaus!

Aurinkoinen syysaamu! Nyt ulos. Mieleen tulevat lapsuuden aamut syksyisin Rovaniemellä. Pieni pakkanen yön jäljitä, maa kuurassa ja ihana kuulas ilma. Aurinko paistaa on helppo hengittää. Siispä metsään, nyt en anna pelolle valtaa. Olen viime aikoina pelännyt metsää. En pelkää karhua, se meni jo kaksi vuotta sitten Ruotsinkylästä Korsoon. En pelkää hirviä, niitä näkyy vain Mätäkivenmäellä autojen seassa. Pelkään h i r v i k ä r p ä s i ä!!!! Mutta nyt luin ,että jos lämpötila on alle viisi astetta niin ei aihetta huoleen. Tänään on +4 C. Askeleet reippaasti kohti Metsäntutkimuslaitoksen reviiriä.

Jäkäläinen rinne saa ajatukset vielä varmemmin kauas pohjoiseen. Miten kauniita ovatkaan jäkälä mättäät, niin hienostunut harmaa väri.

Mitä ihmettä? Tuo tiehän on kuin vanha Sierijärven tie. Sinne meni kesällä kärrytie ja talvella rekitie. Tie kulki Jääskönlammen vieritse suuren suon yli. Tunnen suon tuoksun nenässäni. Mitenkä se on sinne jäänyt?

Tie muuttuu pehmeäksi neulasmatoksi. Tässä on mukavaa tallustella aivan hiljalleen. Kuljen kuin metsän asukkaat, ääneti.

Neulaset ovat vain paljon isompia kuin pohjoisessa. Taitavat olla jotakin ulkolaista mäntylajia.

Jo löytyi pohjoisen siisti metsä, puut suoria ja ryhdikkäitä. Ei risukkoa eikä liikaa aluskasvillisuutta Näkee kauas eikä voi hevillä eksyä. Kiitos Metsäntutkimuslaitokselle pienestä palasesta kotipuolen metsää.

Voi onkohan tässä purossa tammukoita. Lähtemättömästi mielessäni on kalareissu joskus viisikymmentä luvulla. Pääsin tammukkapurolle isän, Sulon ja Taimon kanssa. Ajoimme Taimon pienellä Mossella Posiolle Korouomalle tammukoita onkimaan. Pohjoisen valkeassa yössä oli mukaava kalastella. Kaloja taisi tulla vain nuotiolla paistettavaksi . Ihmeellistä en muista sääskiä ollenkaan.

Tammen lakastuneet lehdet polulla palauttavat minut todellisuuteen. Olen 800 kilometriä etelämpänä.

Viimeistään tässä havahdun, metsä on sekainen, risuja ja aluskasvillisuutta kiusaksi asti. Läpi pitäisi mennä, koti on tuolla takana. Uskallanko ,jos niitä hirvikärpäsiä kuitenkin.




Emme tavanneet hirvikärpäset ja minä. Näin yhden harakan ja yhden närhen, en muita.