Valoa marraskuussa

Lapsuuden kodin lähellä oli pieni lähde metsässä. Tässä pieniä muistikuvia kimmaltavasta lähteestä. Todellisuudessa uusia tuikkujen alustoja

Illan pimetessä lähteen silmään voi laittaa kynttilän kellumaan.

Selittelyä.

Ilmassa on selittelyn makua. Ensin hajosi kamera, sitten hajosi tietokone. Kamera tosin meni uusiksi muutama viikko sitten, mutta tämä tietsikka hajosi vasta nyt. Ensin yritystä korjata, kysellä neuvoja sieltä ja täältä. Lopputulos että vaihtoon menee. No sitten mikä olisi uusi, kyselyä, lukemista, katselua ja lopulta päätös ja hankinta. Eurot pöytään ja uusi läppäri kotiin. Aivot tuntuivat välillä olevan jäässää kuin pihalammikko.

Ensilumikin satoi ja pensastasku ähelsi koneen kimpussa. Olisi ollut kyllä muutakin tekemistä. Joulumyyjäiset lähestyvät vinhaa vauhtia ja mukeja pitäisi vääntää ja paistaa.

Vaan nyt toimii kone ja kameralla saa kuvia. Pensastasku heiluttelee siipiänsä talitintin lailla.

P.S Vielä on monta kikkaa löytämättä. Mutta eiköhän se tästä.

Poseerausta?

Kyllä on kaunis selkäpuoli - käännyhän ympäri.
En tarkoittanut tuolla lailla. No ehkäpä toisen kerran sitten.
Närhi kiltti tuollainen pyllistely ei ole soveliasta minulle, joka kuitenkin antaa sinulle ruokaa. Vähän käytöstapoja kiitos1

Aurinkoenergiaa

Aurinkoenergiaa kaikelle kansalle pohjoisella pallonpuoliskolla!

(napsauta kuvaa niin saat energiaa ruuduntäydeltä)

Syksy

Neljä kuvaa syksystä.
Harmaa päivä muutti värikkään maiseman harmahtavaksi.
Harmaa kuja ja vielä harmaampi vesi.

Enkeleitä onko heitä?

Eilen lennähti pieni joukko enkeleitä meille. Olisiko näistä jouluenkeleiksi?Valkealla lehtipilvellä he ovat nyt tarkkailun alaisina. Katsotaan saavatko seuraa.

Kesän opit.

Jo kahtena kesänä olen ollut pienten tyttöjeni kanssa Kansallismuseon Vintillä opettelemassa entisajan töitä. Toissa kesänä vierailimme peräti kaksi kertaa tyttöjen toivomuksesta. Paikka on aivan hauska. Siellä saa koskea kaikkeen, kaikkea voi yrittää tehdä, paikalla on ollut lapsiystävällisiä ohjaajia. Saa kutoa mattoa, kehrätä lankaa, rakentaa taloja, leikkiä koulua etisaikojen koulussa jne.

Liukuhihnalla työskentelyäkin saattoi kokeilla, kovin vain nopeasti hihna kulki.

Pieni konttoristi viihtyi pitkät tovit kirjoittelemassa tärkeitä asioita.

Valjastamisessa tuli ohjaaja avuksi, kun ei pienten kädet yltäneet ison hevosen yli.

Paikka on todellakin hauska ja mielenkiintoinen. Menkää ihmeessä lasten kanssa saatte itsekin nostalgisia muistoja mieleenne. Jaksan tuskin odottaa ensi kesää, jolloin tytöt ovat taas täällä.