Sadetta!

Perjantaina satoi, vettä tuli kaatamalla. Eikös olekin ihmeellinen uutinen? Sateen jälkeen kasvit olivat puhtaita, pölyt pois huuhdotut, puhtoisiksi pestyt.

Kejukaisten juomapikaritkin olivat täyttyneet ääriään myöten.

Eilen ei satanut. Se on jo oikea uutinen. Uskaltauduin pihalle paksussa villatakissa, niin kylmää oli. Löysin kukkapenkistä ystäväni sammakon, ilman villatakkia. Kysyin minkävärisen villatakin hän tahtoisi. Lupasin tehdä sen pikapikaa. Ei tainut olla mieleen, vai pelkäsikö kutittavaa villalankaa, koska hyppäsi vikkelään vuorenkilpien alle. Toivottavasti siellä tarkenee paremmin.

Livon ihmeitä!

Jonoon järjesty! Mökin asukas, kansakoulunopettaja ei pääse tavoistaan, vaan komentaa sienetkin riviin!Kaksin aina kaunihimpi. Keijukaisten sateenvarjot ovat tarpeen tänä kesänä.

Peikkopojan pyörän satula on pehmoinen.

Kenen helikopteri laskeutuu tälle kentälle?

Kivi on jo pukenut jouluvaatteet ylleen. Vähän liian aikaisin, uskoisin niin.

Tiedän kyllä ,että orkkideoilla on ilmajuuret. Mutta , että Livolla on mäntyjä, jotka luulevat olevansa orkkideoja!

Terveisiä Livolta!

Kävin hengittämässä pohjoista ilmaa. Samalla nuuhkin hiljaisuutta, rauhaa mutta myöskin alakuloa lähestyvästä syksystä. Posiolla on kaunis Livo, suuri järvi.

Vesi oli harmaa tai raidallinen ja illantullen siihen kuvastuivat taivaan pilvet. Naapurimökin asukas koki yksinään verkkojaan kuten jo neljänkymmenen vuoden ajan. Välillä tulee saalista välillä ei.

Nyt tuli melkein hukkareissu.

Kehitystä!.

Kukat kasvavat ja kehittyvät silmissä. Siis ne yksilöt, jotka ovat kestäneet vesisateet.

Ihmistaimet tekevät kovasti työtä voimistuakseen ja kasvaakseen isoiksi. Liikettä ja menoa on riittänyt viime päivinä. Mutta syksy saapuu, kukat kukkivat kukintansa ja pienet ihmistaimet lentävät muuttolintujen tavoin tuhansien kilometrien päähän.

Kevääseen on aikaa vain yhdeksän kuukautta!

Hengen ja ruumiin ravintoa!

Akukesästä vein kiinanruusuni kasvihuoneeseen kesälomalle. Siellä se onkin viihtynyt niin hyvin, että palkitsee lomailun runsaalla kukinnallaan.

Toinen ystävä on viiniköynös. Rypäleet kypsyvät ja malttamattomana odotan viininkorjuun alkamista. Kovin suuri ei korin tarvitse olla mihinkä sato sopii. Rypäleet ovat pikkusormenpään kokoisia ja tertuja kymmenkunta. Mutta kuitenkin juhlat ovat tiedossa kiinanruusun katveessa.

Kiinalainen juttu!

Eilen illalla istuin yli neljä tuntia ja katsoin Kiinan Olympialaisten avajaisia. En ole urheiluhullu, kaukana siitä. Mutta mielenkiinto Kiinaa kohtaan johtuu aivan muusta. Vilijonkka perheineen asuu siellä. Siis piti katsoa mitä heidän kotimaansa on saanut aikaan. Olihan se näyttävää, miten niin suuri määrä ihmisiä toimi yhtäaikaa ja täsmällisesti. Taitaa olla kuri, joka siellä vallitsee vai onko se kansan luonne?
Tuon iloisen Budhan saimme tuliaiseksi alkukesästä ja liinan olen ostanut talvella Helsingistä Kiinalaisen Uudenvuoden tapahtumasta Lasipalatsin luota.
Viiden viikon päästä lähdemme paikan päälle katsomaan miten Kiina voi kisojen jälkeen. Olen lukenut matkaoppaita iltasella. Siellä on niin paljon nähtävää että aivan hirvittää. Peking on täynnä ja ulkopuolella olisi vielä moninkertainen määrä katsottavaa. No jospa pienen raapaisun saisi tehtyä.

Sinivalkoinen ajatus.

Sininen ja valkoinen, niin lauloi Jukka Kuoppamäki taannoittain. Löytyyhän pihaltamme näitäkin Suomen lipun värejä.

Hyvää alkavaa viikkoa. Itsenäisyyspäivään on vain neljä kuukautta aikaa.

Sain postia!

Posti toi tänään paketin Eijan kudontaputiikista. Kiitos! Tuli aivan jouluinen olo niin runsas oli arvontavoitto. Kaksi Eijan itsensä tekemää saippuaa. Ihanaa! Kauniita tuikkukynttilöitä, serviettejä, takkatikkuja ja 5 kpl Inhan vanhoista kuvista tehtyjä kortteja. Kaikki muut ovat kulutustavaraa vain kuvat jäävät muistoksi. Ne ovat niin kauniita,että tuskin raaskin niitä kenellekkään antaa saatikka lähettää postissa runnottavaksi.Tosi hauska ylläri. Katsotaanpa milloin Pensastasku keksii laittaa arvonnan blogiin.

Uunituoreita lautasia.

Uunituoreita, vielä vähän lämpimiä lautasia. Aamulla oli jännittävää aukaista uuni ja katsoa millaisilta näyttävät uudet lautaset. Tässä on valkoinen porotokka tunturissa. Kohderyhmä on lapinhullut, sieltä kotoisin olevat ja muuten vain luonnon ja porojen ystävät. Miten on kelpaako?Jos ei eläinkunta kiinnosta, niin miten olisi kasvikunta? Kävisikö kallat lautasiisi?

Vähän on vielä paranneltavaa, mutta nämä ovat ensimmäiset prototyypit. Mielipiteitä odottelen.