Lounas Emmissä

Kävimme tänään lounaalla Turengissa. Siellä on aiva viehättävä Lounaskellari Emmi. Emmi on paikallisten työpaikkojen virallinen lounaspaikka, mutta saa siellä syödä muutkin asiakkaat. Emmin hauska puoli on se, että siellä syövät sulassa sovussa papit, poliisit, pankkineidit ja tavalliset kuolevaiset kaikki yhdessä. Tämmöistä ammattien ja virkapukujen kirjoa en aikoinani nähnyt omalla työpaikan ruokalassa. Neljäkymmentä vuotta sitten mennessäni ensimmäistä kertaa Auroran sairaalan ruokalaan tein heti suuren virheen. Istuin pieneenpöytään tietämättä, että siinä pöydässä ruokaili vain talouspäällikkö. Pöydässä ei tietenkään ollut varattu lappua vaan kaikkien piti se tietää. No asia tultiin kuitenkin minulle kertomaan. Ylihoitajilla oli myös oma pöytä, jonne kukaan muu ei saanut istuuntua vaikka pöytä olisi ollut tyhjä. Lääkärit istuivat myöskin omassa seurassaan omassa pöydässään. Sairaala-apulaiset ja pihamiehet söivät peräti eri huoneessa. Onneksi nämä asiat ovat muuttuneet myös sairaalamaailmassa. Pöytäjako on poistunut ja hoitajat ja lääkärit syövät yhdessä muiden sairaalan työntekijöiden kanssa. Ruoka oli todella maukasta kalkkunarisottoa. Jälkiruuaksi tarjottiin kahvia ja kakkua.
No ruoka ei suinkaan ollut ainoa syy ajaa 80 kilometriä pohjoiseen. Fiinulla oli kotiinkuljetus keikka tilatuille mukeille. Ja olihan siinä oiva tilaisuus pikaisesti tavata sukulaisia kuten isosisko ja siskon poika.

Messut.

Viikonloppuna olin Kädentaito 2007 messuilla Helsingin messukeskuksessa. Siellä oli samaan aikaan Elma maaseutumessut ja Metsämessut. Elman puolella oli kuulemman monenlaisia eläimiä Isoista sonneista kaniineihin. En kuitenkaan päässyt ihailemaan eläimiä, jotka olivat alakerrassa ja omaa pöytää yläkerrassa ei voinut jättää ilman valvontaa. Vein näytille maalamiani munia. Näytillä ne todella olivatkin, ihmiset ihastelivat mutta kukaan ei tahtonut ostaa niitä kun ne olivat kalliita. Toivoin saavani työpalkkaa edes pari euroa tunnilta. No onpa pääsiäisenä kotona munia koristeena. Tässä on sitten laihduttajalle sopivia ateria-aineksia. Niitä kylläkin hyvinsyöneet
asiakkaat ostivat.

Juomapuolikin kiinnosti asiakkaita ja tulevissa myyjäisissä varmaankin vielä enemmän.

Tässä on ystäväni Kirstin puolisko myyntitilassamme. Kirstin kauniit pellavakuitutyöt saivat poljon ihailua ja kiitosta asiakkailta. Munet luulivat ensin materiaaliksi paperia ja hämmästys oli suuri, kun he kuulivat sen olevan pellavakuitua. Niinpä niin nämätyöt on vain itse nähtävä ennenkuin uskoo sen todeksi. (Kirstin www-sivujen osoite on aikaisemmassa blogissani.)

Tääsä myyjäisiinvalmistunut uutuus maitokahvimuki, vetoisuus noin 3 dl.

Naisten joulumessujen valmistelut pyörähtivät käyntiin heti tänään. Nyt onkin hieman kiireistä aikaa jouluun asti. Niinpä toivotan kaikille hyvää Adventtia.

Majoja!

Tänään lennähti uunista joukko majoja suoraan keittiöömme. En tiedä ristisinkö ne peikonkodiksi, savannimajaksi, tuikkulyhdyksi (tylsä ja tavanomainen), vai mikähän olisi sopiva? Ehdotuksia otetaan vastaan. Joulumyyjäiset lähestyvät ja majat kaipaavat uuteen kotiin.

Jotta mummi muistaisi.

Kotona löytyy asioita, jotka päivittäin muistuttavat kaukana olevia kullannuppuja. Kesällä Cilla pieni huimasi kirjahyllyjen välissä pienen aukon. Hän meni kyykkyyn ja kurkisti koloon ja kysyi: Missä hiiri? Muutahan ei mummille tarvinnut sanoa. Siitä paikasta autoon ja Tiimariin ostamaan hiiri. Siteen kotiin ja pieni käsi asetteli hiiren koloonsa asumaan. Sieltä tämä kurkistelee ja päivittäin muistuttaa pienestä tytöstä.

Alva valloitti sohvan omille leikeilleen. Lukematon määrä pieniä keijukaisia, barbeja ja muita tärkeitä tavaroita asui sohvalla ja pyöreällä pöydällä. Alva touhusi yksinään ja jutteli niitä näitä. Sitten tuli keskenkaiken toteamus: Minä sitten perin tämän sohvan kun te kuolette. No taas mummi lupaamaan sohvan perinnöksi. Iltaisin, kun istun suhvalle kysyn mielessäni Alvalta luvan: Saanhan istua sohvallesi, ei se paljoa kulu istun aivan varovasti.

Kerrosvuoteen yläsängystä kurkistelee Orvokki norsu. Orvokki muutti meille jo toissa kesänä. Olimme Innan kanssa Hesassa humputtelemassa. Kävimme kaupoissa ja syömässä ihan kahdestaan. Stockmannin leluosasto piti tietenkin inventoida. Orvokki löytyi sieltä ja liimautui Innan kainaloon. Orvokki ei muuttanut Ranskaan vaan jäi Tuusulaan asumaan. Nyt hän kurkistelee kaiteiden välistä mummin touhuja. Ja mummi muistlee vanhinta tyttärentytärtään.

Kädentaito 2007 Helsingin Messukeskuksessa.

Helsingin Messukeskuksessa on Kädentaito 2007 messutapahtuma 23-25.11.2007 yhdessä Elma messujen ja Metsä messujen kanssa. Fiinu (= Pensastasku) on siellä yhdessä vanhan ystävänsä Tekstiiliateljee Kirsti Malmivuon kanssa. Minä tuon sinne painavaa keramiikkaa: Joulukuusen koristeita, mukeja ( neljää eri kokoa), lautasia, vateja, lintuja yms.
Kirsti tuo ihania tekstiilitöitä. Tässä on muutamia esimerkkejä hänen töistään Tarkemmin voit katsoa www.malmivuo.net/ateljee


Jos tahdot hieman väriä, niin lipaston päälle pellavakuidusta valmistettu kaksiosainen kokonaisuus on hieno yksityiskohta kotiin.

Miten olisi lainehtiva viljapelto olohuoneen seinällä.

Joulun pähkinät ja hedelmät voi laittaa kevyisiin pellavakuitukulhoihin.

Pisarakulhot ovat kuin kaksoset.

Joulutontut viihtyvät pöydällä tai ikkulla langassa lentelemässä.

Jouluenkeli liitelee mielellään ikkunan edessä tai kuusen oksien joukossa.

Joulun jälkeen enkeli liitelee siniseen avaruuteen palatakseen vuoden päästä takaisin.

Kynttilöitä.

Aamupäivällä ajelimme Jokelaan viemään kynttilää koulukeskuksen viereisen lammen rannalle. Siellä oli ennestään tuhansia kynttilöitä. Osa oli jo sammunut ja osa paloi edelleen. Emme olleet ainoita kynttiläntuojia. Hiljaisia ihmisiä kulki harvakseltaan Pari pientä yläastella olevien tyttöjen joukkoa kulki hiljakseen kadulla. Muuten kylä oli autio.

Eilen illalla tuli tekstiviesti kynttiöiden sytyttämisestä ikkunoille tänä iltana. Olen laittanut kynttilöitä sekä sisälle ja ulos. Poltanhan kynttilöitä muutoinkin paljon niin miksi en nyt. Ajatukset pyörivät tapahtuneessa, kuolleiden vanhemmissa ja muissa perheenjäsenissä. Toivon hartaasti, että heidän annetaan surra rauhassa. Myös ampujan perheelle toivon rauhaa. Eivät he kaipaa syytöksiä eikä uhkauksia. Niitäkin on jo tullut.

Suru Jokelassa

Enkeli pieni suojele pieniä koululaisia, auta surevia koteja.

Lumi

Pyhäinpäivän kunniaksi puutarhaan tuli graaffinen ilme.

Pienestä alkaa suuri.

Tänään sitten alkoi lähiseuturetkeily. Olen jo kauan aikonut vierailla Tapiolassa Helinä Rautavaaran museossa. Nyt se sitten tapahtui. Tapiolan WeeGee talossa on hieno kokoelma Afrikasta Aasiasta ja Etelä-Amerikasta tuotuja alkuperäiskansojen tekemiä esineitä. Sieltä löytyy niin uskonnollisia riittiesineitä kuin tavallisia käyttöesineitä. Uskomattoman taitavasti tehtyjä ja kauniita. Ihmettelin miksi Espoon koululaisten pitää pyytää vanhemmilta lupa osallistua museovierailuun. Vaikka ne ovatkin osa uskonnollisia esineitä niin en huomannut mitenkään niiden vaikuttavan minun sielunelämään. Tuskinpa lapsien herkkä mielikään siitä häiriintyy.
Museon kokoelmissa on noin 5000 eri esinettä. Valtava määrä yhden naisen keräämäksi ja Suomeen tuomaksi. Jos tahtoisin yltää samaan niin minulta puuttuu vielä vain 4990 esinettä. Ei se ole paljon. eihän? Tässä varjoteatterinukkeja Jaavalta.

Naamari Sri Lankasta

Tämä naamari on vartioinut untamme makuuhuoneen seinällä yli kymmenen vuotta. En ole huomannut mitään vaikutusta. Minusta naamari on kaunis ja taidokkaasti tehty.

Museo on todellakin käymisen arvoinen paikka. Vierailkaa!