IHMEELLISTÄ

!

Minulla on tapana uudella paikakkunnalla käydä kolmessa paikassa: torilla, kirkossa ja hautausmaalla. Siispä Maceiossa, Brasiliassakin perinteitä piti noudattaa. Tori oli lähes koko vanhan keskustan jokaisella kadulla. Hautausmaa oli ulkopuolella kaupungin, mutta se nähtiin auton ikkunasta. Marmoria oli monen Finlandiatalon verran. Kirkkoon täytyi oikein mennä tiettyyn aikaan, jotta ovet sattuisivat olemaan auki.

Kirkko oli potugalilaisten siirtomaavallan aikuinen. Vaatimaton, ei suinkaan eurooppainen pramea katollinen kirkko. Kauniita pyäinkuvia, kuluneet penkit, kaksi saarnastuolia jonne ei johtanut yksiäkään portaita. Kukahan niistä saarnaa?

Sitten tämä: onko tämä proteesipajan varasto, vai mikä? Luulen, että jos jollakin on esim. jalka kipeä hän tuo jalan kuvan ja rukoilee parannusta. Jos joku osaa asian paremmin selittää, niin kiitos vain kommenttiloota on käytettävissä.

Mutta entäs tämä? Tuskin kukaan nukkien puolesta rukoilee. Olisiko lapsi sairas/ kuollut niin tuodaan nukenpää ja rukoillaan.
Maailma on ihmeellisyyksiä täynnä. Jotenkin tämä Neitsyt Marian patsas kaikkine pienine ja isoine päineen oli liikuttava ja inhimillinen. Kuvan oikeassa reunassa pilkoittaa taulu, jossa oli lasten kuvia. Olisivatko nekin esirukouksen kohteena olevien pienokaisten kuvia?

ARKISTA AHERRUSTA!

Suutari polkee ja korjaa kengät, laukut ja vyöt. Kuvata sai mutta hymy ei irronut.

Kellot saivat uudet rannekkeet ja leveän hymy kaupan päälle.

Kelloseppä otti luupin silmästä oitis kun huomasi kameran ja leveä hymy valaisi kasvot. Saatte kuitenkin myöhemmän kuvan katsottavaksi. Herra totisessa työssä.

Mutta tässäpä oikea komistus, Hymyä ja poseerausta riitti. Olikohan "rantaleijona" kuivalla maalla?

VESILLE MIELI

Taitaa tulla myrsky.

Uusi päivä ja vähemmän pilviä. Purjeet valmiina lähtöön.

Tälle kaverille tulee kiire nostaa purjeet ylös.

Mitähän kaveri miettii?. Arvoitus?

UUTTA ARKKITEHTUURIA

Uudet korkeat (10-12 kerrosta) kerrostalot, osa hotelleja osa paikallisten koteja, ovat myös ilosen värisiä. Kahta samanlaista sai hakea.

Tämä oli harvinaisen yksinkertainen.

Tuli mieleen Legopalikat tätä taloa katsoessa.

Olisiko ollut linnut mielessä suunnittelijalla?

VÄRIKÄSTÄ!

Brasiliassa ei ole varmaankaan kuultu julkisivulautakunnasta tai sitten on. Mutta sen tehtävä ei ole kitkeä erilaisuutta pois. Päinvastoin sen tehtävä lienee katsoa, että mahdollisimman eriväriset maalipurkit löytyvät naapurilta. Kirkkaita puhtaita värejä, murretut sävyt kiellettyjä.

sinistä

aniliinia

taivaansinistä

keltaista ja valkoisella jatkettua aniilia.
Hauskaa ja iloista. Kodit muuten olivat pieniä ja ilmeisesti varusteiltaa vaatimattomia.

Prrrrrr Prrrrr Prrrrrr

Kännykät eivät ole vielä jokaisen brasilialaisen käden ja korvan jatkeena. Puhelinkoppeja oli jos jonkinlaisia. Suunnittelijoilta ei ainakaan huumoria puuttunut. Miltä tuntuisi jutella kookospähkinän sisällä?

Entä tälläisen anonan? Olikohan sen nimi oikein?

Papu on tarkoitettu varmaankin pitkille miehille.

Mitäs tykkäätte jutella kana vatsassa?

Meille ei taida puhelinkopit palata kaduille, joten ihailkaamme niitä siellä missä niitä vielä on.

SOKERIA JA AINA VAIN SOKERIA

Sokeriruokopeltoja kuin Pohjanmaan lakeuksia. Isot ovat vielä tämänkin pävän plantaasien pellot.

Sokeripeltojen lomassa on karjatiloja mustine lehmineen. Ei näkynyt navetoita, lehmät pärjäävät ympäri vuoden ulkosalla, ruoho kasvaa, aurinko paistaa ja sadettakin tulee tasaiseen tahtiin.

Peltotyöläinen vilvoittelee työn lomassa. Vettä ämpärillä pelto-ojasta suoraan päähän.


Brasilian vihreät kunnaat.
Kuvat napsittu liikkuvan bussin ikkunasta.

MISSÄ ME OLIMMEKAAN?

Aamulla rannalla istui tuiman näköinen mies. Olisiko kotoisin Pampalta vai Preerialta ? Mikä saa miehen vihaiseksi ?

Jaahas sieltä saapuu nuori komea rantaleijona ratsain. Katse hakee jotakin. Mikä onkaan kateissa ?

Löytyi ! Tyttöähän nuorukainen kaipaili. Taisi isäpappa jäädä yksi.

Vain hetki kaikki olivat poissa vain Atlantin aallot huokailivat elämän menoa.

KUKKIA, IHANIA KUKKIA !

Pihan perällä pilkistää jotakin - kukkakauppa! Sinne sisään pian.

Ihania tropiikin kukkia vaaseissa odottamassa ostajia. Nimistä ei ole tietoakaan, kun tuota portugalin kieltä en oikein osaa.

Osa oli tuttuja meidänkin kukkakaupoissa. Lentokone tuo pieniä palasia meidänkin ulottuville. Mutta näin paljon kerrallaan samassa huoneessa minun kanssa. Se oli uutta.

Sain ihanaa kukkaterapiaa. Se lämmittää vieläkin.

Ei Riossa vaan Galinhasissa

Ehdimme karnevaalien rippeille Galinhasiin Brasiliaan.  Iltapäivällä kylänraitin täyttivät iloiset ja äänekkäät juhlijat.

Juhliessa tulee jano. Niinpä kookosjuoman kauppias tietää markkinaraon ja kiirehtii myymään janojuomaa.

Täällä ei soinut samba vaan huumaavat rumpurytmit täyttivät ilman. Seudulla asuvat asukkaat ovat suurimmaksi osaksi entisten afrikkalaisten orjien jälkeläisi. Siksi rummut. Meteli oli melkoinen. Keskustelu herra Pensastaskun kanssa oli aivan mahdotonta.

Nuorena on vitsa väännettävä. 

Joillekin riitti punainen perukki päähän, toinen sijoitti kukkia hiuksiin ja naamiolasit, herralle riitti vaahtoklimppi otsalle.

Mielenkiintoinen sivuhuomautus: Täällä juhlittiin selvinpäin, ei ollut humalaisia, ei kaljatelttoja, ei pulloröykkiöitä tienlaidoilla eikä rannoilla. Tanssia, rummutusta ja ilonpitoa ilman miestä ja naista väkevämpää.