Uusi päivä kaiken muuttaa voi!

Eilinen harmaus on pois pyyhitty. Aamuinen aurinko piristi mielen, aivan uskomattoman kaunis syyspäivä. Sininen taivas kuvastui pihalammen pintaan. Tietenkin ahneus hiipi mieleen, näitä päiviä tahtoo lisää paljon lisää. No saahan sitä haluta yhtä jos toistakin vaan kaikkea ei saa. Huomiseksi on luvattu jälleen harmautta ja kylmenevää. Siis tänään on parasta nauttia valosta ja lämmöstä.

Olen miettinyt tässä sitäkin, miksi aina haluta kaikkea lisää. Miksi ihminen ei voi tyytyä siihen mitä jo on? Minäkin tahtoisin uusia vaatteita vaikka kaappi on täynnä entisiä.

Tahtoisin matkustaa vaikka maapallon ympäri vaikka lähelläkin on paljon katsomattomia paikkoja. Minä tahtoisin lisää rahaa, mutta lottovoitto antaa odottaa itseään. Minä tahtoisin uudet silmät, vaikka entisilläkin näkee vielä hyvin. Niin minä tahtoisin.....?

Mitä vielä ulkona paljon raikasta ilmaa ja ihana aurinko. Mars sinne! Olen tyytyväinen enää ei tarvitse aamulla lähteä puoli seitsemältä töihin. Olen itseni herra. Suurin ongelma on päättää mitä tänään tekisin. Yleensä se selviää aamukahvia juodessa.

Olen tyytyväinen siitäkin, että en ole tuolla sairaalamaailmassa lakkoasioiden keskellä. Kolme lakkoa riittää minulle. Olen aivan pienesti hengessä mukana ja toivotan menestystä taistelussa.

Harmaata ja vielä lisäääää...harmaata!

Tänään on ollut harmaata kaikkialla minne vain on katsonut. Aamulla tihuutti vettä ja kaikki näytti kuin harmaalla savivellillä sivellyltä. Minulla oli edessä Helsingin reissu. Siellä oli harmauden lisäksi kova tuuli. Pakollisen Meilahden reissun jälkeen suunnistin Pietarinkadulle Eiraan. Meri velloi kovassa tuulessa kuin likainen lattianpesuvesi. Mieli ei

piristynyt, vaikka kuinka yritin ajatella positiivisesti. Minua ei varmaankaan Luoja ole ajatellut tänne asumaan. Uskon, että hänelle on sattunut jokin erehdys.

Kotiin tultuani näin ikkunasta jotakin pientä ja suloista. Menin ulos ja katso yksi pieni ruusu uhmasi syksyä ja harmautta. Mieli nousi monta askelta, se suorastaan harppoi ylös. Ajatella vielä löytyi pieni suloinen kukka kuolleesta puutarhasta. Sanoisn, että elämä on pelastettu.

Päivän pelastaja!

Linturavintola!

Kukin saa osansa vuorollaan!

Välineurheilua!

Aamulla ylös jo ennen seitsemää ja auton keula kohti Tuusulan uimahallia. Kahden viikon tauko on tuntunut pitkältä, kun on tottunut käymään kaksi kolme kertaa viikossa aamuisella uinnilla.

Siellähän ovat jo meidän juoksuystävät aamupalaverilla altaassa. Odottakaa kyllä mekin tulemme. Laitamme ensin varusteet yllemme. Kyösti vyöttää itsensä juoksuvyöllä.

Jokainen on urheiluliikkeessä käydessään huomannut kunka monenlaisia kenkiä on kehitetty liikkuville ihmisille. Juoksutossu, vaelluskenkä, laskettelumono, skettitossu, kävelykenkä, koripallotossu, tenniskenkä, jalkapallokenkä jne. Onkohan kukaan koskaan laskenutkaan erilaisten jalkineiden määrää? No minullakin on juoksukengät uimaaltaaseen. Ne eivät estä jalkasientä eikä muita pöpöjä. Ne pitävät sopivasti pinnalla. Tosin vain pää on veden pinnan yläpuolella, se helpottaa hengittämistä. Olen kyllä kokeillut juoksua ilman vyötä ja kenkiäkin, se onnistuu mutta vaatii enemmän tehoa juoksuun. Sehän olisi liikaa, koska vyön kanssa juoksu on jo kolme kertaa tehokkampaa kuin kävely maalla? Uskoo kuka tahtoo.


Mutta mitäs tuo juoksu, painonnosto se vasta tehokasta on. Tässä minä kasvatan lihaksiani, jotta jaksan nostella tyttöjä ensi kesänä. Inna alkoi allakin jo vähän liian painava.

Oikeammin näitä punnuksia käytetään veden alla vastuksina ja siten kasvattavat voimia lihaksiin.

Lämminvesialtaassa on hyvä voimistella ja nauttia ihanasta lämmöstä. Olen kyllä ehdottanut shakkilautoja altaan reunoille. Unkarissahan papparaiset seisovat altaissa ja ottavat erän shakkia kylpylä reissuillaan.
Hierovat suihkut rentouttavat mukavasti lihaksia kuntoilun jälkeen.

Lopuksi höyrysaunaan ja leipomon kautta tuoreet kroisantit mukan kotiin kahville

Paluu entiseen.

Tänään päätin lopettaa kaikkein kevyimmät työt. Tyhjät munat alkoivat tuntua niin tyhjiltä. Ajattelin josko silmät kestäisivät savea kilon erissä. Tuntui tosi mukavalta leipoa kahden viikon paussin jälkeen harmaata pehmeää massaa. Onhan mulla ollut pausseja ennenkin, mutta ne ovat olleet vapaaehtoisia. Mutta nyt kun se oli pakollinen, se tuntui vaikealta. Enpä olisi uskonut sellaista.
Huomenna voin myös palata aamuisiin uintiretkiin. En avantoon vai meidän mukavaan uimahalliin Hyrylässä. Siellä meitä mummeleita ja ukkeleita juoksee samalla maailmaa parantaen ja maailman menoa ihmetellen.
Siis sairastelu loppui ja kaikki on hyvin.

TERVETULOA ATERIALLE!

Tervetuloa meille! Pöytä on katettu! Kaikki ruoka valmistetaan kotimaisesta lähiruuasta. Siis valitsemaan mieleisesi ateriakokonaisuus. Ole hyvä!

Viininlehtikääryleet valmistetaan oman pihan viiniköynöksen lehdistä. Taatusti tuoreita ja luomua.

Kananmunat ovat suoraan kanalasta. Raijan naapuri on tuonut ne Laitilasta.

Jos kananmunat ovat mielestäsi pieniä, niin valikoimisani on myös hanhenmunia. Ne olen hakenut Hauhalan hanhifarmilta Anntolasta.

Mikäili olet todellinen munan ystävä, niin tässä on strutsin muna. Riittääkö? Niitä hankin Nurmijärveltä Ketolan tilalta.

Kalan ystäville on tarjolla sinistä lohta! Se on aatelinen, siis siniverinen. Maistuu oivalliselta valkoviinin kera.

Vai oletko enemmän japanilaishenkinen pallokalan ystävä? Saat valmistaa ruokasi itse, koska en voi ottaa sitä riskiä, että myrkkyä jää ruokaasi!

Pihallamme on paljon pikkulintuja, joita Välimeren maissa (Afrikasta ja Aasiasta puhumattakaan) syödään yleisesti. En kyllä ole kovin ilahtunut tähän valinnastasi.

Ethän syö minua!! Laulaisin niin mielelläni tämän talon asukkaille. Ilahduttaisin myös pieniä tyttöjä, kun he saapuvat muuttolintujen lailla Suomeen.

Kevyen lihan ystäville olisi tarjolla kanaa.

Riistasta pitäville löytyy isompia lintuja. Laji ei ole tiedossa. Saan varmaankin tiedon lajista Turengin konsulteilta.

Jälkiruokana olisi näin joulun lähestyessä Glögiä ja pipareita.

Oli hauskaa, kun viihdyit vieraanamme. Tervetuloa uudestaan! Terveisin Fiinu.

Teatteriretki Hämeenlinnaa.

Hämeenlinnassa toimii harrastelijateatteri "ERÄSteatteri". Tämän teatterin näytteliöhin kuuluu sukulaispoika ( vai onko viisikymminen jo sukulaismies?) Tapsa. Tottahan kahden tädin ja sukuun naidun sedän tarttee mennä katsomaan ja hurraamaan. Oli todella hauska ilta. Kaikki neljä näyttelijää antoivat parastaan ja se ei ollut vähän se. Olimme todellakin iloisia niin hyvästä näyttelemisestä tai oikeammin eläytymisestä rooleihin. SUURET KIITOKSET KAIKILLE! Ei aina tarvitse lähteä suuriin ammattiteattereihin saadakseen nautittavan eläymyksen. Ai niin, mikä oli esitettävä näytelmä? Sehän oli David Phargon "Päivällisvieras" Suosittelen kaikille katsottavaksi. Näytelmässä on sanoma myös tämänpäivän ihmisille.

Kaipaus!

Aurinkoinen syysaamu! Nyt ulos. Mieleen tulevat lapsuuden aamut syksyisin Rovaniemellä. Pieni pakkanen yön jäljitä, maa kuurassa ja ihana kuulas ilma. Aurinko paistaa on helppo hengittää. Siispä metsään, nyt en anna pelolle valtaa. Olen viime aikoina pelännyt metsää. En pelkää karhua, se meni jo kaksi vuotta sitten Ruotsinkylästä Korsoon. En pelkää hirviä, niitä näkyy vain Mätäkivenmäellä autojen seassa. Pelkään h i r v i k ä r p ä s i ä!!!! Mutta nyt luin ,että jos lämpötila on alle viisi astetta niin ei aihetta huoleen. Tänään on +4 C. Askeleet reippaasti kohti Metsäntutkimuslaitoksen reviiriä.

Jäkäläinen rinne saa ajatukset vielä varmemmin kauas pohjoiseen. Miten kauniita ovatkaan jäkälä mättäät, niin hienostunut harmaa väri.

Mitä ihmettä? Tuo tiehän on kuin vanha Sierijärven tie. Sinne meni kesällä kärrytie ja talvella rekitie. Tie kulki Jääskönlammen vieritse suuren suon yli. Tunnen suon tuoksun nenässäni. Mitenkä se on sinne jäänyt?

Tie muuttuu pehmeäksi neulasmatoksi. Tässä on mukavaa tallustella aivan hiljalleen. Kuljen kuin metsän asukkaat, ääneti.

Neulaset ovat vain paljon isompia kuin pohjoisessa. Taitavat olla jotakin ulkolaista mäntylajia.

Jo löytyi pohjoisen siisti metsä, puut suoria ja ryhdikkäitä. Ei risukkoa eikä liikaa aluskasvillisuutta Näkee kauas eikä voi hevillä eksyä. Kiitos Metsäntutkimuslaitokselle pienestä palasesta kotipuolen metsää.

Voi onkohan tässä purossa tammukoita. Lähtemättömästi mielessäni on kalareissu joskus viisikymmentä luvulla. Pääsin tammukkapurolle isän, Sulon ja Taimon kanssa. Ajoimme Taimon pienellä Mossella Posiolle Korouomalle tammukoita onkimaan. Pohjoisen valkeassa yössä oli mukaava kalastella. Kaloja taisi tulla vain nuotiolla paistettavaksi . Ihmeellistä en muista sääskiä ollenkaan.

Tammen lakastuneet lehdet polulla palauttavat minut todellisuuteen. Olen 800 kilometriä etelämpänä.

Viimeistään tässä havahdun, metsä on sekainen, risuja ja aluskasvillisuutta kiusaksi asti. Läpi pitäisi mennä, koti on tuolla takana. Uskallanko ,jos niitä hirvikärpäsiä kuitenkin.




Emme tavanneet hirvikärpäset ja minä. Näin yhden harakan ja yhden närhen, en muita.

Retki Helsinkiin.

Tänään kävin Helsingissä. Oli asiaa Silmäklinikalle. Ihmettelin koko Meilahden sairaala alueen rakentamista. Kävin suuren sairaalan sisälläkin kahvilla. Sinne pääsy ei ollutkaan niin helppoa, vanha ovi oli suljettu ja kiertotie hakusessa. Ulos tullessani olinkin valmis poistumaan koko alueelta niin pian kuin suinkin pääsin. Suoraan Paciuksenkadulle kohti merta. Enpä ollutkaan koskaan ollut siellä jalkaisin. Niinpä menin kallioille, jotka ovat kadun ja meren välissä. Upeat sileät kalliot, joiden korkeimmalla kohdalla oli kasa isoja kiviä. Pronssikautinen hauta varmuuden vuoksi kettingillä aidattu. Komea paikka viimeiselle leposijalle

Lähempänä merta löytyi ilmeisestikin paljon myöhemmin rakennettu matala muuri. En ymmärtänyt se tarkoitusta. Liian matala ampujien suojaksi sodan aikana, myöskään se ei voinut olla talon kivijalka. Varmaankin se jostakin selviäisi, jos viitsisi tutkia.

Syksyinen Humallahti lepäsi tyynenä ilmeisesti syysmyrskyä odotellen. Luulin olevani yksin kallioilla, mutta en. Yksi japanilainen mies kiipesi rannalta ylös. Ehkä hän oli ihmettelemässä hiljaista paikkaa keskellä Helsinkiä.

On se kumma, että olen asunut näillä kulmilla jo 43 vuotta ja nyt kävin tuollakin ensimmäisen kerran. Pitäisi varmaan ottaa jokin systeemi. "Kerran viikossa uusi paikka"

Onko kuulossa vika?

Olin tänään keittiössä ruokaa laittamassa. Eteisestä kuului rapinaa. luulin Kyöstin tulleen sisälle ja huikkasin: Lauantaina mennään teatteriin, varasin juuri liput. Ei vastausta. Sanoin uudestaan uudella volyymillä. Ei vasausta vain rapinaa kuului. Nyt jo nousi hermostus: LAUANTAINA MENNÄÄN TEATTERIIN!!! Ei vastausta. Äkäinen käännös ympäri. Voi kauhistus! Takanani seisoi ei Kyösti vaan naapurin Lassie-koira pääkallellaan. No opettaisivat edes vastaamaan tämän viisaan otuksen. Ovi oli jäänyt auki ja naapurin koira oli lähtenyt ympäristöä tutkimaan ominpäin.

Kevyttä sisätyötä

Mitään raskasta en saa nostaa kuukauteen. Siis miettimään mitä voisin tehdä. Pihatöihin en uskalla mennä, koska en kuitenkaan muistaisi kieltoa vaan hyvin äkkiä ottaisin jotakin raskasta ja nostaisin. Kesto meikkikin alkaa vaalentua. Mitä nyt vielä vähän mustikkakeittoa poskella. Olisivatko tyhjät munat tarpeeksi kevyitä? Niinpä päättelin voivani nostella kanan munia, hanhen munia ja yhtä strutsin munaa. Laittelin maalaustarvikkeet ja munat pöydälle. Ja ei kun hommiin. Aloittelin helpoimmasta mallista. Tein nuppineulatekniikalla ns. kultamunia. Tässä teille päivän tuotos. Munat ovat vielä lakkausta vaille. No jäipä jotakin huomiseksikin. Taidan huomenna jatkaa harjoituksia ja tehdä vanhalla ukrainalaisella menetelmällä munan tai kaksi.Useampaa ei päivässä ehdikkään.

Onko koolla väliä?

Onko sen niin väliä juoko glögiä pienenpienestä, pienestä, suuresta vai suurensuuresta?

Ilmeisesti on. Koska yleisön pyynnöstä olen lisännyt kaksi uutta kokoa mukiperheeseen. on jännittävää katsoa mikä tulee olemaan hittikoko. myönnettäköön,että mukeista voi juoda myös kahvia,teetä tai mitä vain juoksevaa ainetta. Olenpa kuullut, että jotkut käyttävät näitä pieninä tarjoiluastioina.

Syksynlehdet on säilötty keramiikkaan. Nämä ovat mainioita vaikka viinipullon, kynttilän yms. alle. Kompostointi kelpoisia ne eivät ole. Lasite ei myöskään ole ns. elintarvikeille sopivaa.

Viimeiset kesän muistot.

Jo kuolleiksi uskomiemme maissien joukosta löytyi kolme valmista maissintähkää. Huominen lounas on pelastettu. Ehkä ne katokorvauksetkin pitää unohtaa.

Orkideat olivat kesälomalla kasvihuoneessa, jossa saivat uutta puhtia elämään. Nyt voin nauttia niiden kauniista loistosta itäikkunalla.

Eilen räntäsatessa poimitut ruusut ovat avanneet kukkansa sisällä. Ihanaa kesä ei ole ohi.

Tässä minä olen

Tässä minä olen nuorena, höyhenpukuni on vasta vaihtumassa aikuisen
asuun. Kotipesäni oli angervopensaassa. Viivyin tavallista pitempään ko-
tipihalla, koska synnyin vasta toiseen poikueeseen. Muut olivat jo men-
neet etelään, mutta minä sisarukseni kanssa kasvattelin siipiäni syyskuulle
asti. Meitä oli siis kaksi ja siksi kuvakin on tuplana. Olen luvannut palata
takaisin ensi kesänä. Talven vietän Afrikassa ja menomatkalla poikkean
Pariisissa Avenue Nielillä laulamassa.

Piha on tyhjä.

Hei sukulaiset, ystävät ja kylän miehet!

Olen jo kauan ajatellut tätä bloggausta, vaan enpä ole saanut aikaiseksi. Minulle alkoi keskiviikkona kevyiden sisätöiden aika. Olin silloin glaukoomaleikkauksessa silmäklinikalla. Nyt en saa nostella mitään raskasta kuukauteen ja muutenkin ponnistelut ovat kiellettyjä. No onpahan hyvä syy laittaa Kyösti töihin.Silmä on punainen kuin ylikypsä mansikka ja poski sininen kun mustikkakeitto. Säästyypä meikit.
Tänään satoi ensilumi tai oikeammin räntä. Piha on kuolleen näköinen vain jokunen ruusunnuppu yrittää kurkistella grillin luona. Tämän kesän uusi asukas pihallamme oli pieni pensastasku. Hän oli niin ihastuttava ja siksi ajattelinkin blogini nimeksi pensastaskua, jos minäkin olisin yhtä "söpö ".
Kesä oli melkein katokesä. Luumuja ei tullut, kirsikoita vähän ja nekin menivät rastaiden suuhun, maissi ei ehtinyt kypsyä. Olen ajatellut yrittää katokorvauksia EU:lta Onnistuisikohan?
Tämä on aloitusjakso, yritän saada seuraavaan kuvia mukaan.