keskiviikko 16. tammikuuta 2008

Isän opetus

Ä lähde mistään niin ettet voi avata ovea uudestaan. Näin isäni opetti minua aikoinaan. Siis lukittuja ovia ei saisi jälkeensä jättää. En ole voinut oikein noudattaa tätä oppia. On jäänyt lukittuja ovia, mutta on niitä lukitsemattomiakin onneksi. Työmaailmassa kaksi ensimmäistä ovea olisivat tuskin uudelleen avautuneet, seuraavat kylläkin. Oppi meni perille. Nyt ikä on tehnyt tehtävänsä ja ovia sulkeutuu kiihtyvällä tahdilla. Mutta onneksi uusia ovia ilmestyy eteen Jotkut ovat vain varovaisesti raollaan, toiset oikein imevät sisälle. Entisen työelämäni ovet ovat lukossa ja saavat ollakin. Muuta uudet ovet, joita on onneksi monta ovat raollaan tai ihan auki. En olisi uskonut oppivani ja sukeltavani tähän nettimaailmaan niin paljon kun nyt olen. Olen kiitollinen etäopettajalleni Jaskalle, Kimmolle ja Pekalle. Blogimaailman saloihin houkuttelivat Kata ja Jaska. Kiitos heille. Tuntuu, että tuon raollaan olevan oven takana on vielä monta asiaa, jotka tulevat ilahduttamaan elämääni. Ihan auki on ovi rakkaaseen harrastukseen. keramiikkaan, raollaan ja toivottavasti kohta auki tämä perinteinen munien maalaus ukrainalaiseen tapaan. Luulen ja uskon, että tuolla oven sisäpuolella on vielä muutakin jännittävää.


1 kommentti:

Kimmonkamera kirjoitti...

Kukapa ei olisi jättänyt taakseen ovia, joita ei enää saa auki. Ei ole aina etukäteen helppoa tietää avautuuko ovi, jota olen sulkemassa enää uudestaan. Se ei ole aina itsestä kiinni. En silti kiellä, etteikö olisi hyvä pyrkiä toimimaan saamasi ohjeen mukaan.

Onneksi edessä on aina uusia ovia, jotka ovat raollaan. Joskus on tosin tehtävä paljon töitä, että ne huomaisi.