Mummin iloja

Joulu tuli ja meni! Aatto meni uusien ja vanhojen sukulaisten kanssa Porvoossa. Lapset olivat innoissaan Joulupukin saapumisesta. Innan usko on jo mennyttä, mutta hienosti hän on uskovinaan ja pienemmät saavat oikean Joulupukin vierailulle.
Tapanina Inna tuli yksinään tänne Tuusulaan. Uimme joka päivä uimahallissa ja iltaisin pelasimme ja juttelimme isojen tyttöjen juttuja. Tänään tulivat pikkusiskot. Huomenna on ohjelmassa HopLop Vantaalla. Se on sisällä oleva seikkailupuisto. Cilla pääsee sinne ensimmäistä kertaa.
Uiminen on nyt vähän kinkkistä, koska Alvalla on silmätulehdus. Ehkäpä uudenvuoden jälkeen voimme mennä uimaan. Mummin suuri tavoite on saada kaikki kolme tyttöä uimataitoisiksi. Inna on jo niinsanotusti opetettu. Pysyy pinnalla ja sukeltaa sekä jalat että pää edellä. Hän ei siis heti huku. Alva sukeltaa ja uikin jo pieniä matkoja. Cilla pieni vasta totuttelee veteen, mutta kyllä se siitä. On ihanaa nähdä lapsen riemu uuden taidon opittuaan.
Hauskat päivät ovat vielä edessä ennen Loppiaista. Sitten on taas haikeat jäähyväiset, vaikka kyllähän niihinkin on jo tottunut. Tuleehan sitä taas seuraava loma-aika.

Joulutervehdys!

Viime viikolla eräänä harmaana ja sumuisena aamuna talomme edessä oli suuri joulupaketti matkalla Kuovintielle. Sinne ovat uudet naapurimme rakentamassa itselleen pesää.

Isoilla rekoilla tuotiin kolme tämän kokoista lahjapakettia vähän ennakkoon ennen joulua. Paketit nosteltiin ilmaan ja laskettiin kellarin päälle. Homma oli mahtavan näköistä ja naapurustolla riitti ihmettelemistä.

Talo valmistui silmissä. Nuoripari pääsee sisään uuteen taloonsa jouluksi.

Helsingissä Vanhan Ylioppilastalon vieressä, "Perunatorilla" rakennetaan ja rakennusliike haluaa antaa joululahjan ohikulkijoille. Kaunis suoja-aita ilahduttaa varmaankin kaikkia kulkijoita. Mieleen tulee Pariisin kadut.

Kannattaakohan tätä purkaa pois ollenkaan?

Amaryllis oli kesän kasvihuoneessa ja pihalla pensaan alla ja kivasta kesästä kiitokseksi se kasvatti komeat kukat juuri jouluksi. Kiitos!

Joulumyyjäiset ovat vieneet ajan niin tykkänään, että taas kerran ovat kortit kirjoittamatta ja lähettämättä. Siispä:

RAUHALLISTA JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA !


toivottavat Marke ja Kyösti

Joulu tulla jollottaa???????

Joulu tulla jollottaa. Jollottaa, minusta tosi kamala sana, Kollottaa, hollottaa, mollottaa sollottaa??? Kukahan tuonkin on keksinyt. Joulun odotukseen pitäisi liittää lämpimiä, kauniita sanoja. Joulu hiipii, saapuu, kurkistaa, lähenee, kietoutuu, hyväilee j.n.e. enempää en nyt keksinyt. Pohjoissuomalaisessa murteessa on sanoja, jotka kuulostavat täällä etelässä rumilta jopa kamalilta. Mutta jollotus, mistä se on peräisin? eihän vain pohjoisesta? Ei ainakaan Rovaniemeltä, tai sitten on kuulostaa väärältä. Onko tuo minun kuva jollotusta? Orkideat on itse hengissäpidettyjä yksilöitä. Kesän viettitivät pihalla kasvihuoneessa ja nyt palkitsevat kauniilla kukillaan kesän valoisaa lomakauttaan. Kynttiläkuusi on ostettu Pariisista

Habitatista. Se on kauppa, josta voisi ostaa vaikka mitä, jos rahat vain riittäisivät. Ennen olin tarkkana ettei liian aikaisi laiteta jouluvaloja palamaan, vaan nyt tuli tunne: Valot päälle ja HETI. Tiedä häntä mistä se johtuu. Jollotusta en kuitenkaan hyväksy. Odottelen Joulua vaikka hiljakseen, lämpimästi pieniä tyttöjä ajatellen. Kuitenkin mielessäni ovat Kotiniemen Joulut, jolloin oltiin siellä kaikki yhdessä.

Lounas Emmissä

Kävimme tänään lounaalla Turengissa. Siellä on aiva viehättävä Lounaskellari Emmi. Emmi on paikallisten työpaikkojen virallinen lounaspaikka, mutta saa siellä syödä muutkin asiakkaat. Emmin hauska puoli on se, että siellä syövät sulassa sovussa papit, poliisit, pankkineidit ja tavalliset kuolevaiset kaikki yhdessä. Tämmöistä ammattien ja virkapukujen kirjoa en aikoinani nähnyt omalla työpaikan ruokalassa. Neljäkymmentä vuotta sitten mennessäni ensimmäistä kertaa Auroran sairaalan ruokalaan tein heti suuren virheen. Istuin pieneenpöytään tietämättä, että siinä pöydässä ruokaili vain talouspäällikkö. Pöydässä ei tietenkään ollut varattu lappua vaan kaikkien piti se tietää. No asia tultiin kuitenkin minulle kertomaan. Ylihoitajilla oli myös oma pöytä, jonne kukaan muu ei saanut istuuntua vaikka pöytä olisi ollut tyhjä. Lääkärit istuivat myöskin omassa seurassaan omassa pöydässään. Sairaala-apulaiset ja pihamiehet söivät peräti eri huoneessa. Onneksi nämä asiat ovat muuttuneet myös sairaalamaailmassa. Pöytäjako on poistunut ja hoitajat ja lääkärit syövät yhdessä muiden sairaalan työntekijöiden kanssa. Ruoka oli todella maukasta kalkkunarisottoa. Jälkiruuaksi tarjottiin kahvia ja kakkua.
No ruoka ei suinkaan ollut ainoa syy ajaa 80 kilometriä pohjoiseen. Fiinulla oli kotiinkuljetus keikka tilatuille mukeille. Ja olihan siinä oiva tilaisuus pikaisesti tavata sukulaisia kuten isosisko ja siskon poika.

Messut.

Viikonloppuna olin Kädentaito 2007 messuilla Helsingin messukeskuksessa. Siellä oli samaan aikaan Elma maaseutumessut ja Metsämessut. Elman puolella oli kuulemman monenlaisia eläimiä Isoista sonneista kaniineihin. En kuitenkaan päässyt ihailemaan eläimiä, jotka olivat alakerrassa ja omaa pöytää yläkerrassa ei voinut jättää ilman valvontaa. Vein näytille maalamiani munia. Näytillä ne todella olivatkin, ihmiset ihastelivat mutta kukaan ei tahtonut ostaa niitä kun ne olivat kalliita. Toivoin saavani työpalkkaa edes pari euroa tunnilta. No onpa pääsiäisenä kotona munia koristeena. Tässä on sitten laihduttajalle sopivia ateria-aineksia. Niitä kylläkin hyvinsyöneet
asiakkaat ostivat.

Juomapuolikin kiinnosti asiakkaita ja tulevissa myyjäisissä varmaankin vielä enemmän.

Tässä on ystäväni Kirstin puolisko myyntitilassamme. Kirstin kauniit pellavakuitutyöt saivat poljon ihailua ja kiitosta asiakkailta. Munet luulivat ensin materiaaliksi paperia ja hämmästys oli suuri, kun he kuulivat sen olevan pellavakuitua. Niinpä niin nämätyöt on vain itse nähtävä ennenkuin uskoo sen todeksi. (Kirstin www-sivujen osoite on aikaisemmassa blogissani.)

Tääsä myyjäisiinvalmistunut uutuus maitokahvimuki, vetoisuus noin 3 dl.

Naisten joulumessujen valmistelut pyörähtivät käyntiin heti tänään. Nyt onkin hieman kiireistä aikaa jouluun asti. Niinpä toivotan kaikille hyvää Adventtia.

Majoja!

Tänään lennähti uunista joukko majoja suoraan keittiöömme. En tiedä ristisinkö ne peikonkodiksi, savannimajaksi, tuikkulyhdyksi (tylsä ja tavanomainen), vai mikähän olisi sopiva? Ehdotuksia otetaan vastaan. Joulumyyjäiset lähestyvät ja majat kaipaavat uuteen kotiin.

Jotta mummi muistaisi.

Kotona löytyy asioita, jotka päivittäin muistuttavat kaukana olevia kullannuppuja. Kesällä Cilla pieni huimasi kirjahyllyjen välissä pienen aukon. Hän meni kyykkyyn ja kurkisti koloon ja kysyi: Missä hiiri? Muutahan ei mummille tarvinnut sanoa. Siitä paikasta autoon ja Tiimariin ostamaan hiiri. Siteen kotiin ja pieni käsi asetteli hiiren koloonsa asumaan. Sieltä tämä kurkistelee ja päivittäin muistuttaa pienestä tytöstä.

Alva valloitti sohvan omille leikeilleen. Lukematon määrä pieniä keijukaisia, barbeja ja muita tärkeitä tavaroita asui sohvalla ja pyöreällä pöydällä. Alva touhusi yksinään ja jutteli niitä näitä. Sitten tuli keskenkaiken toteamus: Minä sitten perin tämän sohvan kun te kuolette. No taas mummi lupaamaan sohvan perinnöksi. Iltaisin, kun istun suhvalle kysyn mielessäni Alvalta luvan: Saanhan istua sohvallesi, ei se paljoa kulu istun aivan varovasti.

Kerrosvuoteen yläsängystä kurkistelee Orvokki norsu. Orvokki muutti meille jo toissa kesänä. Olimme Innan kanssa Hesassa humputtelemassa. Kävimme kaupoissa ja syömässä ihan kahdestaan. Stockmannin leluosasto piti tietenkin inventoida. Orvokki löytyi sieltä ja liimautui Innan kainaloon. Orvokki ei muuttanut Ranskaan vaan jäi Tuusulaan asumaan. Nyt hän kurkistelee kaiteiden välistä mummin touhuja. Ja mummi muistlee vanhinta tyttärentytärtään.