Uusi Vuosi

Kello käy kohti keskiyötä! KAIKILLE LUKIJOILLE JA YSTÄVILLE TOIVOTAN:

ONNELLISTA JA HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2009

Joululukemiset.

Hyviä vuoden viimeisiä päiviä. Joulu meni lukien ja kylkeä kääntäen. Aattona vierailimme Porvoossa seuraamassa pienten tyttöjen jouluiloa. Kyllä joulu on lapsille tärkeä, mutta valitettavasti varsinainen joulunsanoma ei saavuta heitä joulupukkitohinoissa. Minä ahmin viisi kirjaa tai oikeastaan neljä ja puoli. Yksi oli virhelaina. En viitsinyt jatkaa loppuun, kun ei teksti mitenkään sytyttänyt. Eniten ajattelutti vasemman puoleinen kirja, Merette Mazzarellan: Illalla pelataan Afrikan tähteä. Siinä kirja isovanhemmuudesta ja lastenlapsista. Se oli pakko lukea yhtäpäätä, niin tuttuja asioita ja ajatuksia koko kirja täynnä. Ajatuksia, että mitä tehdä kun lapsenlapset ovat kaukana. Nähdään vain lomien aikana. Kuinka siirtää tietoa ja perinteitä heille. Vaikea asia, koska eihän sitä voi istuttaa lasta tuoliin ja sanoa: Nyt on päivä aikaa ja minä kerron vanhoista asioista, tavoista jo kuolleista esivanhemmista jne.
Kaikenhan pitäisi voida kertoa muun yhdessäelämisen lomassa kun asia tulee mieleen tai oikeammin kun lapsi osoittaa kiinnostusta. Kun harvoin nähdään täytyy olla valmis vaikka kello viisi aamulla kuten pari kesää sitten. Pieni Alva heräsi aamulla ja kömpi mummin kainaloon ja pyysi: Kerro mummi lapsuudestasi. Minusta tuntui silloin, että ei minulla ole lapsuutta ollutkaan. Mutta kun pyyntö toistui aloitin muistelut. En sinänsä valita, saan olla huomattavasti enemmän tyttöjen kanssa kuin Mazzarella omiensa kanssa. mutta kummasti pisti kirja ajattelemaan. Omat vanhempani asuivat 800 km päässä ja tapasivat tyttäremme kerran kaksi vuodessa. En tiedä mitä he ajattelivat. Ei Mazzarella syytä ketään olosuhteista enkä syytä minäkään. Mutta niinhän se on , on mentävä sinne mistä leipä lähtee. Lukekaa mummit ja ukit olivatpa lapsenlapsenne lähellä tai kaukana.


Oikeanpuoleinen kirja on taas Richard Masonin: Muistojen huoneet. Sen hain juuri kirjastosta. Vähän jännittää aloittaa sen lukeminen, koska senkin aihe riipaisee läheltä dementoitumista. Ei taida tulla nukkumisesta ensiyönäkään mitään.

Rauhallista joulua

Rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!
Kiitos teille kaikille, jotka olette jakaneet kuluneen vuoden kanssani. On ollut ilo löytää uusia ystäviä vanhoja ystäviä unohtamatta. Jatketaa yhdessä eteenpäin, eikö vain?

Myyjäisissä!

Olin myyjäisissä Vanhalla Ylioppilastalolla. Välillä oli ostajia välillä ei. Tässä hetki - ei yhtään mahdollista ostajaa- tonttulakit päähän ja ilo irti! Sitten jaksettiin taas eteenpäin. Kiitos ihanille naapureille, meillä oli mukavaa.

Jouluvalmisteluja

Ranskalainen joulukuusi on kannettu yläkomerosta ikkunalle! Neulaset jäivät Ranskan maalle, pelkät oksat ja kynttilät saatiin Suomeen asti. Joulukalat jäähdyttelevät hellalla tultuaan juuri uunista jossa oli yli 1200 astetta lämmintä. Taitavat olla kypsiä.

Lumi tuli...

Taas tuli lumi. Edellinen lumi suli muutamassa päivässä. Nyt vain peukut pystyy, että tämä pysyisi jouluun asti. Kaikki on niin kaunista ja puhtoista.

Ruuhkaa Hesassa!

Monet ennakkovaroitukset tänään tulevista liikenneruuhkista Helsingissä ja Tuusulan tiellä saivat minut nousemaan junaan Keravan asemalta. Siellä ei ollut ruuhkaa ja junakin kulki minutilleen ajassa. Kello 9.15 nousin junasta Helsingin asemalla. Odotin näkeväni autojonoja ja paljon ihmisiä. Mutta mitä vielä! Näin tyhjää aseman seutua en ole ennen nähnyt. Ei autoja , ei jonoja vain jokunen kävelijä.

Tuli melkein torikammo niin autiota oli. Aution Aleksin läpi käveltyäni löytyi ruuhka: Parikymmentä poliisiautoa olivat valloittaneet Senaatintorin. Liekö valvoivat ettei entinen keisarimme vain sabotoisi kokousvieraita. No ymmärrän, että tämä kaikki oli tyyntä myrskyn edellä. Ruuhkia on ollut aivan riittämiin. Joku oli tullut Ruskeasuolta keskustaan ( noin 5 km) puolitoista tuntia. Että silleen.

Uunituoretta!

Uudenlaisia joulupipareita. Taidokkaasti sokerikuorutettuja. Eikö vain?Ei sentään pipareita - vaan uunituoreita tuikunpesiä.

Joulukoristeet.

Keraamiset joulukoristeet: Joululauluja pikkuisilla viuluilla. Tip, tap...Mitäs jos päästettäisiin apinalauma kuuseen?

Vai olisiko uljaat kirahvit komeita?

Ei sentään jykevät norsut ne täytyy olla.

Kotoiset hirvet/porot ovat tutumpia.

Ilman jouluenkeleitä ei kukaan voi olla.

Perinteinen joulutähti lienee paras.

Vai olisiko kansallisromanttinen Karjalan käki ylitse muiden?
Joulumyyjäiset alkavat ensi viikolla. siellä on sitten lisää malleja.

KIITOS!

Kiitos tunnustuksista , joita olen saanut. Kuusirannan emäntä antoi minulle tämän jo lokakuussa ka Kimmo lähetti saman viikko sitten. Olen iloinen ,jos blogini on ollut palkinnon arvoinen. Pidän kovasti teidän molempien blogeista. Kiitos niistäkin!

Tämä tuli Savisudilta myös jokin aika sitten. Kiitos Savisuti! Arvostan Sinunkin palkintoa kovasti. Ihailen kättesitöitä, joita saan seurata blogissasi.

Olen tässä odotellut aikaa, jolloin yrittäisin opetella tuota linkityksen tekoa. Mutta näyttää siltä ,että aikaa ei tule ennen Joulua. Joulumyyjäisten valmistelu vie ajan aika tarkkaan.

Hyvää joulunodotusta kaikille!

Joulun odotusta!

Pöytä on katettu pehmoisella pumpuliliinalla ja penkeille on levitetty upottavat pielukset. Tervetuloa Suomen Jouluun Vilijonkka ja perhe! Täällä on lunta ainakin nyt.

Risteys

Tuli lumi, tuli polku ja toinenkin polku. Kohtasivatko toisensa polkujen tekijät? En usko.

Valo

Aurinkoportaat

Ylemmäs ei voi mennä. Pois auringosta - onko liian kirkas?

Kuusien takana on varjo

Ongelma: Missä aurinko - missä varjo

Matka pimeydessä!

Paikka: Hämeenlinna - Tuusula. Aika: Eilen myöhäinen ilta. Sää: Sateen tuhruinen. Edessä: Neljä punaista silmää.

Hei nyt tuleekin valkosilmäinen ja vain kaksi silmää? Valkosilmäisten kuoro ja punasilmäinen solisti.

Loistelias juhlasali kaiken yllä.

Punasimäinen duo sukelsi sateesta.

Tästä ei kukaan ota selvää!

Hyvää viikonloppua! Ajakaa varovaisesti pimeillä teillä!

Sinistä taivasta näkyvissä!

Tänään näkyi sinistä taivasta. Ihanaa! Tuli mieleen vanha sanonta: Vielä uusi päivä kaiken muuttaa voi.

Aamupäivällä välähti mieleen äänikirjat. En ole koskaan lainannut niitä kirjastosta, mutta tänään hain ensimmäiseni. Tuossa savea vääntäessä on hyvä kuunnella äänikirjoja. Tähän asti taustalla on soinut klassinen musiikki joko radiosta tai omilta levyiltä. Mutta nyt taisi musiikki saada kilpailijan. Lainasin Hannu Mäkelän " Äiti". (Kovin suurta valikoimaa ei tuossa meidän pienessä kirjastossa ollut.) Kirja on surullinen luopumisesta, äidin lähdöstä pois. Mutta kaikki on kerrottu kauniisti ja lämpimästi. En tiedä miltä olisi tuntunut lukea itse kirja. Luulen että kuunnellen tämä tulee aivan kuin lähemmäs ja elävämmäksi. Varmaankin osittain myös, koska lukijana on kirjailija itse. Kokeilkaapa itse äänikirjoja.

Kasvokuvia!

Minusta eläintentäyttäjä on käsityöläinen parhaasta päästä. Kuitenkin nämä käsitytaidon näytteet olivat metsäosastolla. No olkoot, siellä oli luonnonmukainen ympäristö Hämeen ilvekselleja koko Suomen sudelle. Ilves olisi hauska nähdä luonnossa mutta sutta pelkään.

Katse

Katseita Elma messuilta!

2 x Taivas

Taivas ylhäällä.

Taivas alhaalla.