Aamupäivällä välähti mieleen äänikirjat. En ole koskaan lainannut niitä kirjastosta, mutta tänään hain ensimmäiseni. Tuossa savea vääntäessä on hyvä kuunnella äänikirjoja. Tähän asti taustalla on soinut klassinen musiikki joko radiosta tai omilta levyiltä. Mutta nyt taisi musiikki saada kilpailijan. Lainasin Hannu Mäkelän " Äiti". (Kovin suurta valikoimaa ei tuossa meidän pienessä kirjastossa ollut.) Kirja on surullinen luopumisesta, äidin lähdöstä pois. Mutta kaikki on kerrottu kauniisti ja lämpimästi. En tiedä miltä olisi tuntunut lukea itse kirja. Luulen että kuunnellen tämä tulee aivan kuin lähemmäs ja elävämmäksi. Varmaankin osittain myös, koska lukijana on kirjailija itse. Kokeilkaapa itse äänikirjoja.
