Asuttiin Hutongissa.

Heinäkuussa vietin paripäivää koneen vieressä selaille erilaisten majapaikkojen tietoja Pekingissä. Ensimmäinen kriteeri: ei viiden tähden hotelli, ei edes kolmen tähden. Nehän olisivat samanlaisia ympäri maapallon. Pienoista seikkailua on hakea jotakin paikallista. Löytyi majatalo Hutong alueelta 1.6 km Kielletystä kaupungista. Yhdentoista huoneen majatalo, kuulosti hyvältä. Ei kun varaamaan. Saavuttuamme Pekingiin kyseiselle kujalle alkoi usko jo vähän horjua. Kujalle ei voinut ajaa autolla, pyykit kuivuivat seinustoilla, mutta ihmiset hymyilivat ja toivottivat "Nihau" (päivää).Rohkeasti sisälle. Siellä isäntäpariskunta toivotti iloisesti hymyillen tervetulleeksi. Tosin pieni mutka meinasi tulla matkaan, koska he eivät olleet koskaan saaneet varaustamme. Koska olin saanut sähköpostitse vahvistuksen varauksesta, he ottivat buukkausfirmasta selvää ja niin meille löytyi huone. Olympialaiset olivat kuulemman sekoittaneet systeemin.

Entinen sisäpiha oli katettu ja sisustettu asukkaiden yhteiseksi olo- ja ruokailuhuoneeksi. Keskellä lorisi suihkulähde ja iloisesti hymyilevä patsas seurasi reilua kahtakymmentä asukasta.

Vakavailmeinen sotilas piti vahtia, ettei meno käy liian hurjaksi.

Vielä ovat asukkaat kaupungilla vain yksi on tullut nojailemaan pöytään.

Emmepä ole ennen nukkuneet punaisen oven takana.

Sisältä löytyivät vuoteet ja huoneen takka oma kylpyhuone.

Kaiken kaikkiaan hieno paikka. asukkaat keskimäärin 30-40 vuotiaita länsimaisia matkailijoita. Meidän lisäksi kaksi noin kuusikymppistä englantilais rouvaa ja yksi vähän varttuneempi pari.Iltaisi kaikki kokoontuivat tähän yhteiseentilaan juttelemaan, katsomaan telkkarista tulevia paralympialaisia, lukemaan, nauttimaan viiniä, olutta tai syömään ja kirjoittelemaan sähköpostia talon ilmaisilla internetillä. Kymmenen aikaan talossa oli aivan hiljaista.

Kujan varella olevat asukkaat kokontuivat iltaisin ulos pelaamaan korttia ja juttelemaan.

Aamusella kun lähdimme turistien töihin katselemaan paikkoja, Isäntämme kysyi: Minne matka? Saatuaan vastauksen saimme kiinalaisilla kirjaimilla kirjoitetun lapun, jonka sitten annoimme taksikuskille. Näin vältyimme kieliongelmilta. Harva kuljettaja osasi sanaakaan englantia. Jopa minäkin tunsin olevani välillä kielitaitoinen.

Kotiinpaluu.

Kotiinpaluu muuttui hämmennykseksi ja suruksi. Jokelan tapahtumat kertautuivat Kauhajoella. Mikä on pielessä Suomessa? Missä on meidän oma lintukotomme? Onko meidän alettava pelkäämään kaikkia lähimmäisiämme?
Osaanottoni Kauhajoelle ja kaikille sureville suomalaisille.

Terveisia Kiinasta!

Taalla ollaan ja ihmetellaan. Ihmisia on siella ja ihmisia on taalla. Olemme majoittuneet keskelle Pekingia vanhan Hutongkujan varrella olevaan pieneen majataloon. Entinen sisapiha on katettu yheiseksi olo- ruokailu-ym. tilaksi. Tanne asukkaat kokoontuvat iltaisin yhteen seurustelemaan, lukemaan ,katsomaan telkkaria, ja tietysti nauttimaan keittion ja jaakaapin antimia. Huoneita on vain yksitoista.
Lauantaina kavimme Kiinanmuurilla. Olihan rakennelma. Laitan kuvia kunhan selvian kotiin.
Sunnuntaina poikkesimme puistoon, jossa kuulimme torvisoittoa, yhteislaulua, yksinlaulua, oli tanssiesityksia , galligrafia vedella suoraan kadulle taiteiltuna, nauhojen pyoritysta ja paljon muutakin hauskaa. Siella vierahti useampi tunti ihastellessa pekingilaisten pyhapaivan viettoa.
Tarkastettu on myos Kiellettykaupunki, Taivaan temppeli ja Taivaallisen rauhan aukio. Jaljella jokunen pakollinen kohde ja sitten siirrymme valinnaiseen osioon.
Odotelkaa viela tovin vasta olen ottanut vajaa viisisataa kuvaa.
Huomaatteko kaikellaiset pilkut sanojen ylla jaivat Suomeen.
Terveisin Pensastasku

Terveisiä!

Terveisiä ja kaunista syksyä kaikille! Oma tietokoneeni vietiin tietokonesairaalaan. Se ei viitsinyt enää auetta. Siellä se viettänee ainakin tämän viikon. Minä itse taas lähden torstaina soutelemaan veneellä Kiinaan. Tulen takaisin jahka reissusta selviän. Jos konekin on sitten tarpeksi levännyt, laitan muutaman kuvan teillekin nähtäväksi. Jaksakaa odotella!
Toivottavasti tulee kaunis ruska ilahduttaamaan meitä kaikkia!
Pensastasku

Piristystä syksyyn!

Jos olet nuutunut, väsynyt, kyllästynyt tai muuten vain allapäin, niin voisitko ajatella uuden harrastuksen aloittamista? Syksyllähän aloitetaan kaikenlaisia kursseja, kuorolaulua, jumppaa, kielikursseja yms. Tässä teille kirjosiepot näyttävät mallia. Kuinka olisi tandemhyppyharrastus?Tulen kuvaamaan heti, jos ilmoitatte missä ja milloin tuon kurssin aloitatte!Aloittkaa kuitenkin varovaisesti! Suosittelen laskuvarjojen käyttöä, jos kovin korkealta hyppäätte.

Uusi uutinen!

Eilen tapahtui uskomaton asia: Aurinko paistoi muutaman tunnin. Leijonankita hohti valkeana yksinäinen sitruunaperhonen rinnoillaan. Kuinka kaunista ja hentoa.

Urhea sotilas amiraaliperhonen oli lajinsa ainoa näillä leveyksillä

Mutta urheat neitokaiset olivat tulleet joukolla, niinkuin naiset yleensä. Heitähän ei pienet sään oikut hetkauta, kun tarttee tulla näyttäytymään.

Parettain tai yksin, ei sillä niin väliä.

Nokkoset ovat jo kuolleet, vaan nokkosperhonen etsi isäntäänsä. Ei tainnut löytyä, ei ainakaan meidän pihalta.

Tänään muuteen sataa! Vaan miten se oli: Uusi päivä voi kaiken muuttaa.

Sadetta!

Perjantaina satoi, vettä tuli kaatamalla. Eikös olekin ihmeellinen uutinen? Sateen jälkeen kasvit olivat puhtaita, pölyt pois huuhdotut, puhtoisiksi pestyt.

Kejukaisten juomapikaritkin olivat täyttyneet ääriään myöten.

Eilen ei satanut. Se on jo oikea uutinen. Uskaltauduin pihalle paksussa villatakissa, niin kylmää oli. Löysin kukkapenkistä ystäväni sammakon, ilman villatakkia. Kysyin minkävärisen villatakin hän tahtoisi. Lupasin tehdä sen pikapikaa. Ei tainut olla mieleen, vai pelkäsikö kutittavaa villalankaa, koska hyppäsi vikkelään vuorenkilpien alle. Toivottavasti siellä tarkenee paremmin.