Leijonankita hohti valkeana yksinäinen sitruunaperhonen rinnoillaan. Kuinka kaunista ja hentoa.
Urhea sotilas amiraaliperhonen oli lajinsa ainoa näillä leveyksillä
Mutta urheat neitokaiset olivat tulleet joukolla, niinkuin naiset yleensä. Heitähän ei pienet sään oikut hetkauta, kun tarttee tulla näyttäytymään.
Parettain tai yksin, ei sillä niin väliä.
Nokkoset ovat jo kuolleet, vaan nokkosperhonen etsi isäntäänsä. Ei tainnut löytyä, ei ainakaan meidän pihalta.Tänään muuteen sataa! Vaan miten se oli: Uusi päivä voi kaiken muuttaa.
