Katse ylös!

Olin eilen Helsingissä. Kuinka monta kertaa olen näidenkin talojen ohi kävellyt näkemättä muuta kuin jalkakäytävän tai korkeintaan näyteikkunat. Suoristin ryhtini niin hyvin kuin voin ja katselin ylöspäin. Kuljin siis ylpeänä pää pystyssä. Mitkä kauniit medaljongit riippuvat valkoisissa helminauhoissa!

Olisiko näiden ikkunoiden takana juhlasali. Väärin. Siellä on korjattu ratikoita ennen.

Tämän harmaan tornin ohi olen kulkenut monet kerrat pysähtymättä. Mikä lieneekin epätasainen harmaa seinä. Toki olen tiennyt, että rakennus on vuonna 1948 valmistunut Lastenlinna. Mutta nyt pysähdyin katsomaan kuvia seinässä. Kauniita.

Kotkaemo ruokkii poikasiaan. Eivät lentäneet pois. Tässä onnistunut lintukuva.

Entäs nämä tarjoilijat? Mitähän hyvää heillä on kulhoissaan?

Lehdettömät oksat eivät peittäneet kaunista ikkunaa ja kuvajaista siinä.

Arkkitehti on unohtanut ylös päästyään mitä rakennusta on piirtämässä. Taisi ajatella ritarilinnaa Saksaan tai jonnekin sinnepäin.

Kyllä tälläinen ulkoseinä kelpaisi minullekin. Voisi olla koomisen näköinen Tuusulan perällä.

Tänne ylös on eksynyt kirkon päätykolmio.

Kumpi on parempi, aurinko vai varjo?

Onneksi uudet lasilaatikot ovat sijoitetut takapihalle. Eivät häiritse niin paljoa.

Seuraavalla kerralla katselen uudestaan ylös, mutta eri reitillä.