On todellakin aikoihin eletty. Tuusulan Taiteidenyössä minäkin kiiruhdin melkein juoksujalkaa kuvaamaan uljasta motoristia. Kuva on otettu luvan kanssa. Kaikki oli jokseenkin vanhaa pyörä, motoristi ja selässä oleva reppu. Huomasin sen vasta pyörän kaartaessa pois. Reppu oli mielestäni samanlainen kuin isällä aikoinaan, sodat hänen mukana kulkenut ystävä.
Mutta entäs tämä hämärtyvässä illassa valkoisena hohtava kaunotar. Niin olin tohkeissani, että en merkkiä humannut katsoa kummastakaan.
Kummankohan kyyti olisi ollut makeampaa?
4 kommenttia:
Moottoripyörä muistuttaa isäni pyörää, jota hän "kunnosti" koko sen ajan kuin asui Rovaniemellä.
Hieno pyörä, kauniit muodot, autosta en välitä.
Kimmo: Oliko isälläsi tuollainen sivuvaunullinen työn alla? En muista. Muistan vain sen Java merkkisen, jolla hän ajoi 40 asteen pakkasella töihin!!! hui vieläkin paleltaa.
eilen tänäänhuomenna. Pyörässä on sitä jotakin myös minusta. Auto on kuin lottovoittajan hienostelu kaara.
Mahtavat löydöt, tuo motoristi pyörineen on liikuttava, haaveen on toteuttanut. Auto on todella kaunotar, pidän siitä.
Lähetä kommentti