Olipa kerran sammakko, joka asusteli yksinäisenä pihalammikossamme. Kivien välistä kurkki jokohan jostakin itselleni kaverin löytäisin. Ah löytyipä minulle rakas. Paljon on hauskempaa yhdessä kurkkia. Peippoja, rastaita, punarintoja ja mitä niitä lintuja onkaan, ympärillä hyörii kaikenpäivää. Mutta mitä siitä vierekkäin olosta seuraakaan. Siitä tulee tarkoituksella tai vahingossa uusi sammakko. Onnea perheenlisäyksen johdosta!
5 kommenttia:
Onhan hauska kertomus ja kuvat, mahtava tuo kaksi yhdessä ;-) vielä onnellinen perhetapahtuma.
Onnea perhetapahtuman johdosta! Hauska! Ja kiitos hienoista kuvista :-)
Hih!
Suuttukohan sammakkoperhe kun laitoin heidät blogiin. Pienokaisen näin vielä kerran, mutta nyt on lammikko tyhjä.
Meidän pihasammakkomme on ollut jo monta vuotta yksin tai ainakaan se ei ole tuonut kaveria vielä näytille. Joskus aiemmin pihalla hyppeli useitakin poikaisia. Nyt niitäkään ei ole näkynyt. Sinun pihallasi on asiat ehkä paremmin.
Lähetä kommentti