Aamukierroksella pihalla minua kohtasi surullinen näky. Rusakko makasi jalat oikosenaan kataja katveessa. Yritin herätellä, mutta kun henki ei pihise niin se ei pihise. Liekö pupu oli sama yksilö, jota kuvasi muutama päivä sitten? Vaikka olen tuhissut harmistuksesta syötyjen pensaiden ja yhden pienen puun luona, tuntuu sittenkin surulliselta löytää hengetön kaveri pihalta. Mikä lie tullut? Onkohan auto tönäissyt yön pimeydessä vai olisiko tauti kellistänyt kaverin. Ulkoisesti ei näkynyt mitään ruhjeita vain pari pientä veripisaraa pepussa. Nyt olen kuitenkin varma, että pihapupumme on pupujen taivaassa vihreällä niityllä syömässä tuoretta ruohoa ja hyppelee iloisena toisten taivaalisten pupujen kanssa.Sellaista oli tänään Pensastaskun pihalla.
5 kommenttia:
Olipa sinua yllättävä näky vastassa. Varmaan hämmästyit. Mitä ihmettä sille nyt teet?
Aina jonkun lähtö saa mietteliääksi.
Pupu on pujotettu mustaan muovipussiin ja haudattu takapihalle omenapuun alle. En veisannut virttä, niin kuin lapsena lintuja haudatessani.
Pupu ajatteli että tässä on hyvä vetää viimeinen henkäys.
tia. Niin minullekin tuli mieleen, suojaisa paikka poissa muiden silmistä.
Voi, ihan tämä veti surulliseksi vaikka en vainajaa henkilökohtaisesti tuntenutkaan. Oikeasti.
Lähetä kommentti