torstai 19. maaliskuuta 2009

Liput salkoon!

Hyvää Minna Canthin elikkä tasa-arvon päivää!

Minä olen Naisasianainen isolla N:llä. Tahdon samasta työstä saman palkan. Tahdon kulkea ja mennä kuin miehet. Tahdon, että kaikkialla maailmassa naiset saavat tehdä samoja asioita kuin miehet. Siis minä vain tahdon.
No olkoonkin, että minun täytyy kiittää isääni ilman kyseistä miestä minuakaan ei olisi. Ja ilman Herra Pensastaskua minulla ei olisi tytärtäni. Siis saakoon he olla olemassa.
Siis tasa-arvoisesti tarvitaan miehiä ja naisia. Mutta miksi vieläkin samaatyötä tekevä nainen saa pienempää palkkaa???? Miksi minun naisena täytyy iltapimeällä pelätä kulkea määrätyissä paikoissa. Miksi minä en voi matkustaa kaikkialle yksin? Miksi minun tarvitsee laittaa kaapu päälleni , jos menisin esimerkiksi Iraniin tai johonkin arabimaahan.

Mutta miksi me naisetkin olemme joskus niin avuttomia ja "kanoja"? Emme voi tehdä sitä emmekä tätä. Olen saanut ihmetteleviä kysymyksiä, kun olen kertonut tehneeni remonttia, maalannut kattoja, hionut lattioita, maalannut ne ja tapetoinut seiniä. Jos ne olisi tehnyt mies niin ei siinä olisi ollut mitään ihmeellistä. Siis naiset vietetään tasa-arvopäivää joka päivä ja tehdään mitä miehetkin. Ajetaan autoa, käännetään maata, kylvetään, remontoidaan, liitytään mieskuoroon (siitä tulee sitten sekakuoro) jne.

Mutta toisaalta minulle saa avata ovia, minun raskasta laukkua saa kantaa, minulle saa tuoda kukkia, minulle saa ostaa suklaata, timanttisormuksia, minkkiturkkeja. Minua saa hemmotella jotta tuntisin olevani ihana nainen.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Samoja ajatuksia ja tekoja kuin sinulla, ihmetystä joissakin aiheuttaa kun aikoinaan aina isäni kanssa remontoitiin yhdessä minun vanhaa autoani. Isä opetti minulle mitenkä puukolla veistetään eikä se saanut olla tylsä. Meillä ei mieheni kanssa ole naisten eikä miesten töitä, ei meillä vouhoteta moisen takia.
Hyvää Minnan päivää.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä Pensastasku! Ei liene tarvitse mainita, että täällä toinen naisasianainen. Viimeksi tänään työpaikan palaverissa joku esiteltiin "naisena, joka tykkää leipoa, kuten naisten tuleekin" - vanhemman miehen taholta. Minä ja Vilijonkka emme tykkää leipoa, mutta olemme silti Naisia isolla ännällä. Naisille sama palkka samasta työstä, työmarkkinoiden segregaatio purkuun ja miehet vanhempain vapaalle (jotta äidit pääsevät kansainvälisiin tehtäviin;)) Jatketaan samalla linjalla!