Juhannuksen alla löysin pihalta pienen keijun. Hän lymysi pienten omenapuiden lomassa. Voi miten herkkä ja eteerinen keiju oli.

Hetken päästä näin keijun pienten käsien tavoittelemassa kärhön kukkia.

Sitten hän oli pois. Oli vain yksinäinen amppeli orvokkeineen. Ei sittenkään aivan yksin - pionit yrittävät kovasti saavuttaa yksinäisiä orvokkeja- Ehkäpä jo huomenna voivat olla kavereita.

Hyvää Juhannusta kaikille ympäri Suomen ja vielä kauemmaksikin. Meillä oli mini kokko pihalammikon reunalla. ( Vaikka oikeasti minun Juhannukseen kuuluu lapsuuden aurinko taivaalla Ounasvaaran yläpuolella, sitä on vain niin vaikea täällä saada edes leikisti esille.)