Minulla on tapana uudella paikakkunnalla käydä kolmessa paikassa: torilla, kirkossa ja hautausmaalla. Siispä Maceiossa, Brasiliassakin perinteitä piti noudattaa. Tori oli lähes koko vanhan keskustan jokaisella kadulla. Hautausmaa oli ulkopuolella kaupungin, mutta se nähtiin auton ikkunasta. Marmoria oli monen Finlandiatalon verran. Kirkkoon täytyi oikein mennä tiettyyn aikaan, jotta ovet sattuisivat olemaan auki.
Kirkko oli potugalilaisten siirtomaavallan aikuinen. Vaatimaton, ei suinkaan eurooppainen pramea katollinen kirkko. Kauniita pyäinkuvia, kuluneet penkit, kaksi saarnastuolia jonne ei johtanut yksiäkään portaita. Kukahan niistä saarnaa?
Sitten tämä: onko tämä proteesipajan varasto, vai mikä? Luulen, että jos jollakin on esim. jalka kipeä hän tuo jalan kuvan ja rukoilee parannusta. Jos joku osaa asian paremmin selittää, niin kiitos vain kommenttiloota on käytettävissä.
Mutta entäs tämä? Tuskin kukaan nukkien puolesta rukoilee. Olisiko lapsi sairas/ kuollut niin tuodaan nukenpää ja rukoillaan.
Maailma on ihmeellisyyksiä täynnä. Jotenkin tämä Neitsyt Marian patsas kaikkine pienine ja isoine päineen oli liikuttava ja inhimillinen. Kuvan oikeassa reunassa pilkoittaa taulu, jossa oli lasten kuvia. Olisivatko nekin esirukouksen kohteena olevien pienokaisten kuvia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti