tiistai 20. tammikuuta 2009

Kierrätystä

Kannatan kierrätystä ainakin johonkin määrään asti. Vaatteet menevät UFF:n laatikkoon, lasi lasinkeräykseen samoin metalli. Lehdetkin viedään lehtiroskikseen ja pari kertaa vuodessa teen myyntikeikan kirpputorille. Hain tänään "uuden" passin poliisilaitokselta. Mutta sekin on kierrätys kamaa. Olin vievinäni sinne oman uuden passikuvan, se tosin ei minusta näyttänyt samalta kuin kymmenen vuotta sitten. Mutta nyt passiini olikin liimattu äitini kuva! Aivan selvästi poliisi oli kaivanut äidin kuvan jostakin arkistosta, hiukset vain olivat äidillä kasvaneet kolmessakymmenessä vuodessa.
Tarkemmin ajtellessani peiliinkin on ilmestynyt äiti. Miksi en mistään löydä itseäni? Mutta onhan se mukavaa kun äiti on tullut takaisin luokseni. Eikös vain?

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hih, no, jotenkin samaa olen itsekin miettinyt. Jos joku erehtyy sanomaan, että sinustapa on tullut enemmän ja enemmän äitisi näköinen, tekisi mieli tintata. Mutta tosiasia on tosiasia ja sen kanssa on pakko vaan elää.

Anonyymi kirjoitti...

Tämähän se on kaikkien siskojen varmuus nuoruuden kaikkivoipaisuuden aikoina: minusta ei ainakaan tule äitini kaltaista! Hups vain ja vuosikymmenet kuorivat uhon ja varmuuden. Mitä on jäljellä: se oma itse "ihan hyppyrin viime laitaan" (Ibseniä?) - mutta yllätyksenä myös muutama juonne sitä äitiä...

Anonyymi kirjoitti...

Heh-heh! Olen hiukan samaa ihmetellyt, kun ohimennessäni vilkaisen peiliin. Missä se minä, nuori tyttö olen? Minustakin löytyy vähän äidin näköä, juuri ne, mitä en haluaisi nähdä. Savisudin kanssa samaa mieltä, joten parempi ettei kukaan tule huomauttelemaan...

Anonyymi kirjoitti...

Minun lohdutus on se, että mielestäni toinen sisaristani on vielä enemmän äidin näköinen???? En vai ole viitsinyt sanoa sitä hänelle. Anteeksi jos luet tämän, en sano julkisesti kumpi. Ei tämä oikeasti minua hirveästi vaivaa. Oli vain niin hauskaa blogata tämmöinenkin asia.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllähän sitä muuttuu vuosien varrella, minä olen aina ollut enemmän isäni näköinen ;-)

Anonyymi kirjoitti...

Eipä ole monta viikkoa kun yksi sisaristani sanoi minun muistuttavan isäämme. ;-)

Anonyymi kirjoitti...

Muistuu mieleen ystäväni kertomus uudesta poikaystävästä, joka tuli katsastamaan äidin, jotta tietää miltä tyttöystävä näyttää 20 vuoden kuluttua...(tosin näinä päivinä 30 vuoden kuluttua ensisynnyttäjien iän noustessa). Saas nähdä miltä Vilijonkan passikuva näyttää vajaan 30 vuoden kuluttua (tai omani)!