Kaksi viimepäivää olen viettänyt nostalgisissa muistoissa. Vuoden verran olen aikonut ja taas aikonut käydä nuo ainakin 4000 diakuvaa läpi ja muuttaa ne sähköiseen muotoon. Vaan en ole saanut aikaiseksi. Aina katsoessa hienoa skanneri-printteri vehjettä on tullut mieleen , että ne diat. Katsottua ei ole tullut aikoihin noita dioja, joista vanhimmat ovat jo kohta neljäkymmentä vuotta vanhoja.
Mutta eilen tartuin härkää sarvista ja avasin komeron oven. Mistä alkaisin? Matkakuvista, rakennuskuvista, sukulaisten kuvista vai ystävistä? No tietenkin omasta pienestä tytöstä.
Työ on valtava. Diat pölyisiä, sameita ja joissakin väritkin muuttuneita. Ensimmäiseksi kaikki huonon väriset, epätarkat ja muutenkin epäkelvot suoraan roskikseen. Mitähän varten sitä on kehystänyt ne huonotkin laukaukset? Mutta niitä "hyviäkin" jää toki lukuisia. Siis jokainen dia puhdistetaan ulkoa ja sisältä. Työtä riittää. Tippa silmässä olen katsellut Katan vauvakuvia, melkein olen kuullut hänen jokeltelun ja tuntenut vauvan tuoksun nenässäni. Lajitellessani on tullut vastaan jo myöhäisempiäkin kuvia. Koulu- ja partiokuvia, yhteisiä matkakuvia ja kaikkea.
Ihanaa, että on tullut räpsittyä paljon kuvia. Nyt niiden kera tulee monia muistoja mieleen. Ehkäpä kun saan urakkani valmiiksi ja kaikki kuvat ovat levyllä, niiden katselukin on vähän helpompaa.
HAUSKAA VAPPUA TOIVOTTAA OMA PIENI LAPSUKAISENI KAUAN KAUAN SITTEN!!!
3 kommenttia:
Valokuvia järjestellessäsi taisit löytää myös pensastaskun kuvan.
Kerros Joutsenentien nortti miten diakuvat voi muuttaa digitaaliseen muotoon...? siis heijastamalle ne seinalle ja kuvaamalla vai...?
Tiitta: Ostin sellaisen monitoimikoneen, siis tulostimen, joka skannaa kuvia, tekstejä ja dioja. Siitä se sitten tietsikalla voi muokata kuvia "paremmaksi" ja siirtää CD:lle. Näin "yksinkertaista" se on. Monta yritystä ja erehdystä on ollut matkalla. Mutta pohjoisen sisulla on menty eteenpäin. Aikaa vie ainakin näin aluksi.
Lähetä kommentti