perjantai 29. helmikuuta 2008

Minä tuolina.

Vilijonkkan blogissa oli teema: Minä tuolina. Sieltä löytyy Vilijonkan tuoli ja kolmen tyttären tuolit. Eihän mummi voi huonopi olla. Tosin meni hiukan aikaa keksiä asioita, jotka kuvastaisivat minua. Olen kuitenkin sitä mieltä, että onnistuin kohtalaisesti. Ymmärrätte ehkä kaiken anakin luettuanne Vilijonkan blogin. Laittakaapa perässä ystävät oma tuolinne. Olisi todellakin hauskaa nähdä mitä saatte aikaiseksi. Omasta tuolista puuttuu yksi tärkeä asia: puutarha. Mutta kun se nukkuu vielä. Laitan kesällä tuolin pihalle ja otan siitä kuvan viiniköynöksen alla.

sunnuntai 24. helmikuuta 2008

Elämä?

Elämä ei ole yksinkertaista. Joskus se tuntuu kiepsahtavan ylösalaisin.

maanantai 18. helmikuuta 2008

Kursseja!

Kimmo haastoi kursseille. Siis mitä tahtoisin vielä käydä. Kansalaisopiston kurssit on tullut käytyä melkoisella intensiivillä. Varmaankin kaikki kädentaidot, pari kokkikurssia (kiinalaisen keittiön kurssilla saimme katsoa koko päivän kun kiinalinen mies laittoi ruokaa. Oppi ei memnnyt perille). Muutama atk-kurssi ( tässäkin parasta on ollut yritys- ja erehdyskurssi kotona plus muutama soitto avuliaille sukulaisille). Mutta käymättömiä ovat seuraavat:

- Koti siistiksi siivoamatta. Tiedän, että siivoajia saa rahalla.

- Rikkaruohot pois pihalta kitkemättä. Tahtoisin vain ihailla kauniita kukkia ja syödä meheviä mansikoita.

- Älä hermostu pienistä.

- Toteuta haaveesi nyt eikä sitten tulevaisuudessa. Osanhan olen saanut tehtyä, mutta kun haaveita on aivan jonoksi asti.

sunnuntai 17. helmikuuta 2008

Punainenmeri ei ole punainen!


Punainenmeri ei ole punainen niinkuin olin luullut. Se olikin sininen. Mikä pettymys

Merivesiakvaariossa uiskentelivat riemunkirjavat kalat. Miksi meillä on vain tylsiä melkein yksivärisiä harmaankirjavia kaloja.



Tämä olisi onkimiehen päivänpiristys.Eikö vain?

Mutta Jordaniassa oleva Petra muinainen hauta-alue on punainen, keltainen, harmaa,ruskea ja melkein mitä vain. Kauniin kapean solan kautta käy tie ihmeellisten hautakammioeden ohi.

Jos kävely käy voimille, voi kiivetä rattaisiin. Aasiratsatuskin oli mahdollista. Hevosallergiset älköön lähtekö tälle matkalle. Kapeassa solassa runsaista hevosista lähti niinpaljon hajua, että luulin olevani tallissa.


Joku muinoin on aloittanut rappusten rakentamisen ylös taivaaseen. Taisivat vain elonpäivät loppua kesken.


Ratsupoliisit valvoivat vaeltajien turvallisuutta.

Kallioiden värit hehkuivat ympärillä.

Solan loppuosassa löytyy temppeli. Uskomattomia luomuksia ja kaikki louhittu kallioon.


Kyllä näin kauniissa hautakammiossa kelpaisi nukkua ikiunta. Missä lienee tämänkin kammion asukas? Ei anakaan kammiossaan.
Kaunista senäpintaa. Ei tarvitse maalauksia eikä tapetteja.
Tämä on todellakin suositeltava retkikohde, jos sattuu sinnepäin maailmaa matkaamaan.

torstai 7. helmikuuta 2008

Kiinalainen juttu!

Eilen kävin etelässä Helsingissä. Menin tapaamaan entisiä työkavereita. Ja kuinka ollakkaan jouduin keskelle Kiinalaista Uuden Vuoden juhlintaa. Lasipalatsin aukio oli muuttunut kiinalaiseksi kaupungiksi. Oli punaisia lyhtyjä , myyntikojuja ja suuri ravintolateltta nälkäisille. Vanha savupiippukin oli koristeltu ja valaistu, kaunis. Sen voisi vaikka jättää paikoilleen talven pimeyteen.
Kiinalaista kirjoitusta oli pienenä ja isona. Ei hajuakaan mitä ne merkitsivät. Tämäkin merkki oli lähes metrin korkea.

Taidokasta puutaidetta oli melkeimpä pilkkahintaan. Mitähän tekijä saa Kiinassa, kun se tännekin tuotuna on lähes ilmaista.


Pekingin olympialaisten maskotitkin olivat löytäneet tiensä Hesaan. Ja ihmisiä kiinalaisia, suomalaisia, turisteja oli mahdottomasti, aivan kuin Kiinassa.

Nämä maskotit olivat kuin jättikokoisia uimaleluja. Yläosan näin, mutta ihmispaljous esti alaosaa näkymästä


Vilijonkka perheineen valmistautuu muuttoon Kiinaan Pariisissa. Sattuma antoi minulle pientä esimakua heidän tulevasta elämästään.

maanantai 4. helmikuuta 2008

Tuli talvi

Sunnuntaina aamusella, kun heräsimme Jämsässä, olivat ikkunat verhoutuneet ulkopuolelta valkeaa verhoon . Talvinen lumimyräkkä oli tehnyt tehtävänsä. Päivemmällä verhojen haihduttua paljastui kauniita jääriippuksia räystäillä.
Sisällä saimme nauttia lämmittävästä takkatulesta.
- ja ihailla keväistä tulppaanikimppua.


Viikonloppu oli mitä miellyttävin. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi ja valmiiksi avattuja viinipullojakin löytyi!