Mummin iloja

Joulu tuli ja meni! Aatto meni uusien ja vanhojen sukulaisten kanssa Porvoossa. Lapset olivat innoissaan Joulupukin saapumisesta. Innan usko on jo mennyttä, mutta hienosti hän on uskovinaan ja pienemmät saavat oikean Joulupukin vierailulle.
Tapanina Inna tuli yksinään tänne Tuusulaan. Uimme joka päivä uimahallissa ja iltaisin pelasimme ja juttelimme isojen tyttöjen juttuja. Tänään tulivat pikkusiskot. Huomenna on ohjelmassa HopLop Vantaalla. Se on sisällä oleva seikkailupuisto. Cilla pääsee sinne ensimmäistä kertaa.
Uiminen on nyt vähän kinkkistä, koska Alvalla on silmätulehdus. Ehkäpä uudenvuoden jälkeen voimme mennä uimaan. Mummin suuri tavoite on saada kaikki kolme tyttöä uimataitoisiksi. Inna on jo niinsanotusti opetettu. Pysyy pinnalla ja sukeltaa sekä jalat että pää edellä. Hän ei siis heti huku. Alva sukeltaa ja uikin jo pieniä matkoja. Cilla pieni vasta totuttelee veteen, mutta kyllä se siitä. On ihanaa nähdä lapsen riemu uuden taidon opittuaan.
Hauskat päivät ovat vielä edessä ennen Loppiaista. Sitten on taas haikeat jäähyväiset, vaikka kyllähän niihinkin on jo tottunut. Tuleehan sitä taas seuraava loma-aika.

Joulutervehdys!

Viime viikolla eräänä harmaana ja sumuisena aamuna talomme edessä oli suuri joulupaketti matkalla Kuovintielle. Sinne ovat uudet naapurimme rakentamassa itselleen pesää.

Isoilla rekoilla tuotiin kolme tämän kokoista lahjapakettia vähän ennakkoon ennen joulua. Paketit nosteltiin ilmaan ja laskettiin kellarin päälle. Homma oli mahtavan näköistä ja naapurustolla riitti ihmettelemistä.

Talo valmistui silmissä. Nuoripari pääsee sisään uuteen taloonsa jouluksi.

Helsingissä Vanhan Ylioppilastalon vieressä, "Perunatorilla" rakennetaan ja rakennusliike haluaa antaa joululahjan ohikulkijoille. Kaunis suoja-aita ilahduttaa varmaankin kaikkia kulkijoita. Mieleen tulee Pariisin kadut.

Kannattaakohan tätä purkaa pois ollenkaan?

Amaryllis oli kesän kasvihuoneessa ja pihalla pensaan alla ja kivasta kesästä kiitokseksi se kasvatti komeat kukat juuri jouluksi. Kiitos!

Joulumyyjäiset ovat vieneet ajan niin tykkänään, että taas kerran ovat kortit kirjoittamatta ja lähettämättä. Siispä:

RAUHALLISTA JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA !


toivottavat Marke ja Kyösti

Joulu tulla jollottaa???????

Joulu tulla jollottaa. Jollottaa, minusta tosi kamala sana, Kollottaa, hollottaa, mollottaa sollottaa??? Kukahan tuonkin on keksinyt. Joulun odotukseen pitäisi liittää lämpimiä, kauniita sanoja. Joulu hiipii, saapuu, kurkistaa, lähenee, kietoutuu, hyväilee j.n.e. enempää en nyt keksinyt. Pohjoissuomalaisessa murteessa on sanoja, jotka kuulostavat täällä etelässä rumilta jopa kamalilta. Mutta jollotus, mistä se on peräisin? eihän vain pohjoisesta? Ei ainakaan Rovaniemeltä, tai sitten on kuulostaa väärältä. Onko tuo minun kuva jollotusta? Orkideat on itse hengissäpidettyjä yksilöitä. Kesän viettitivät pihalla kasvihuoneessa ja nyt palkitsevat kauniilla kukillaan kesän valoisaa lomakauttaan. Kynttiläkuusi on ostettu Pariisista

Habitatista. Se on kauppa, josta voisi ostaa vaikka mitä, jos rahat vain riittäisivät. Ennen olin tarkkana ettei liian aikaisi laiteta jouluvaloja palamaan, vaan nyt tuli tunne: Valot päälle ja HETI. Tiedä häntä mistä se johtuu. Jollotusta en kuitenkaan hyväksy. Odottelen Joulua vaikka hiljakseen, lämpimästi pieniä tyttöjä ajatellen. Kuitenkin mielessäni ovat Kotiniemen Joulut, jolloin oltiin siellä kaikki yhdessä.

Lounas Emmissä

Kävimme tänään lounaalla Turengissa. Siellä on aiva viehättävä Lounaskellari Emmi. Emmi on paikallisten työpaikkojen virallinen lounaspaikka, mutta saa siellä syödä muutkin asiakkaat. Emmin hauska puoli on se, että siellä syövät sulassa sovussa papit, poliisit, pankkineidit ja tavalliset kuolevaiset kaikki yhdessä. Tämmöistä ammattien ja virkapukujen kirjoa en aikoinani nähnyt omalla työpaikan ruokalassa. Neljäkymmentä vuotta sitten mennessäni ensimmäistä kertaa Auroran sairaalan ruokalaan tein heti suuren virheen. Istuin pieneenpöytään tietämättä, että siinä pöydässä ruokaili vain talouspäällikkö. Pöydässä ei tietenkään ollut varattu lappua vaan kaikkien piti se tietää. No asia tultiin kuitenkin minulle kertomaan. Ylihoitajilla oli myös oma pöytä, jonne kukaan muu ei saanut istuuntua vaikka pöytä olisi ollut tyhjä. Lääkärit istuivat myöskin omassa seurassaan omassa pöydässään. Sairaala-apulaiset ja pihamiehet söivät peräti eri huoneessa. Onneksi nämä asiat ovat muuttuneet myös sairaalamaailmassa. Pöytäjako on poistunut ja hoitajat ja lääkärit syövät yhdessä muiden sairaalan työntekijöiden kanssa. Ruoka oli todella maukasta kalkkunarisottoa. Jälkiruuaksi tarjottiin kahvia ja kakkua.
No ruoka ei suinkaan ollut ainoa syy ajaa 80 kilometriä pohjoiseen. Fiinulla oli kotiinkuljetus keikka tilatuille mukeille. Ja olihan siinä oiva tilaisuus pikaisesti tavata sukulaisia kuten isosisko ja siskon poika.

Messut.

Viikonloppuna olin Kädentaito 2007 messuilla Helsingin messukeskuksessa. Siellä oli samaan aikaan Elma maaseutumessut ja Metsämessut. Elman puolella oli kuulemman monenlaisia eläimiä Isoista sonneista kaniineihin. En kuitenkaan päässyt ihailemaan eläimiä, jotka olivat alakerrassa ja omaa pöytää yläkerrassa ei voinut jättää ilman valvontaa. Vein näytille maalamiani munia. Näytillä ne todella olivatkin, ihmiset ihastelivat mutta kukaan ei tahtonut ostaa niitä kun ne olivat kalliita. Toivoin saavani työpalkkaa edes pari euroa tunnilta. No onpa pääsiäisenä kotona munia koristeena. Tässä on sitten laihduttajalle sopivia ateria-aineksia. Niitä kylläkin hyvinsyöneet
asiakkaat ostivat.

Juomapuolikin kiinnosti asiakkaita ja tulevissa myyjäisissä varmaankin vielä enemmän.

Tässä on ystäväni Kirstin puolisko myyntitilassamme. Kirstin kauniit pellavakuitutyöt saivat poljon ihailua ja kiitosta asiakkailta. Munet luulivat ensin materiaaliksi paperia ja hämmästys oli suuri, kun he kuulivat sen olevan pellavakuitua. Niinpä niin nämätyöt on vain itse nähtävä ennenkuin uskoo sen todeksi. (Kirstin www-sivujen osoite on aikaisemmassa blogissani.)

Tääsä myyjäisiinvalmistunut uutuus maitokahvimuki, vetoisuus noin 3 dl.

Naisten joulumessujen valmistelut pyörähtivät käyntiin heti tänään. Nyt onkin hieman kiireistä aikaa jouluun asti. Niinpä toivotan kaikille hyvää Adventtia.

Majoja!

Tänään lennähti uunista joukko majoja suoraan keittiöömme. En tiedä ristisinkö ne peikonkodiksi, savannimajaksi, tuikkulyhdyksi (tylsä ja tavanomainen), vai mikähän olisi sopiva? Ehdotuksia otetaan vastaan. Joulumyyjäiset lähestyvät ja majat kaipaavat uuteen kotiin.

Jotta mummi muistaisi.

Kotona löytyy asioita, jotka päivittäin muistuttavat kaukana olevia kullannuppuja. Kesällä Cilla pieni huimasi kirjahyllyjen välissä pienen aukon. Hän meni kyykkyyn ja kurkisti koloon ja kysyi: Missä hiiri? Muutahan ei mummille tarvinnut sanoa. Siitä paikasta autoon ja Tiimariin ostamaan hiiri. Siteen kotiin ja pieni käsi asetteli hiiren koloonsa asumaan. Sieltä tämä kurkistelee ja päivittäin muistuttaa pienestä tytöstä.

Alva valloitti sohvan omille leikeilleen. Lukematon määrä pieniä keijukaisia, barbeja ja muita tärkeitä tavaroita asui sohvalla ja pyöreällä pöydällä. Alva touhusi yksinään ja jutteli niitä näitä. Sitten tuli keskenkaiken toteamus: Minä sitten perin tämän sohvan kun te kuolette. No taas mummi lupaamaan sohvan perinnöksi. Iltaisin, kun istun suhvalle kysyn mielessäni Alvalta luvan: Saanhan istua sohvallesi, ei se paljoa kulu istun aivan varovasti.

Kerrosvuoteen yläsängystä kurkistelee Orvokki norsu. Orvokki muutti meille jo toissa kesänä. Olimme Innan kanssa Hesassa humputtelemassa. Kävimme kaupoissa ja syömässä ihan kahdestaan. Stockmannin leluosasto piti tietenkin inventoida. Orvokki löytyi sieltä ja liimautui Innan kainaloon. Orvokki ei muuttanut Ranskaan vaan jäi Tuusulaan asumaan. Nyt hän kurkistelee kaiteiden välistä mummin touhuja. Ja mummi muistlee vanhinta tyttärentytärtään.

Kädentaito 2007 Helsingin Messukeskuksessa.

Helsingin Messukeskuksessa on Kädentaito 2007 messutapahtuma 23-25.11.2007 yhdessä Elma messujen ja Metsä messujen kanssa. Fiinu (= Pensastasku) on siellä yhdessä vanhan ystävänsä Tekstiiliateljee Kirsti Malmivuon kanssa. Minä tuon sinne painavaa keramiikkaa: Joulukuusen koristeita, mukeja ( neljää eri kokoa), lautasia, vateja, lintuja yms.
Kirsti tuo ihania tekstiilitöitä. Tässä on muutamia esimerkkejä hänen töistään Tarkemmin voit katsoa www.malmivuo.net/ateljee


Jos tahdot hieman väriä, niin lipaston päälle pellavakuidusta valmistettu kaksiosainen kokonaisuus on hieno yksityiskohta kotiin.

Miten olisi lainehtiva viljapelto olohuoneen seinällä.

Joulun pähkinät ja hedelmät voi laittaa kevyisiin pellavakuitukulhoihin.

Pisarakulhot ovat kuin kaksoset.

Joulutontut viihtyvät pöydällä tai ikkulla langassa lentelemässä.

Jouluenkeli liitelee mielellään ikkunan edessä tai kuusen oksien joukossa.

Joulun jälkeen enkeli liitelee siniseen avaruuteen palatakseen vuoden päästä takaisin.

Kynttilöitä.

Aamupäivällä ajelimme Jokelaan viemään kynttilää koulukeskuksen viereisen lammen rannalle. Siellä oli ennestään tuhansia kynttilöitä. Osa oli jo sammunut ja osa paloi edelleen. Emme olleet ainoita kynttiläntuojia. Hiljaisia ihmisiä kulki harvakseltaan Pari pientä yläastella olevien tyttöjen joukkoa kulki hiljakseen kadulla. Muuten kylä oli autio.

Eilen illalla tuli tekstiviesti kynttiöiden sytyttämisestä ikkunoille tänä iltana. Olen laittanut kynttilöitä sekä sisälle ja ulos. Poltanhan kynttilöitä muutoinkin paljon niin miksi en nyt. Ajatukset pyörivät tapahtuneessa, kuolleiden vanhemmissa ja muissa perheenjäsenissä. Toivon hartaasti, että heidän annetaan surra rauhassa. Myös ampujan perheelle toivon rauhaa. Eivät he kaipaa syytöksiä eikä uhkauksia. Niitäkin on jo tullut.

Suru Jokelassa

Enkeli pieni suojele pieniä koululaisia, auta surevia koteja.

Lumi

Pyhäinpäivän kunniaksi puutarhaan tuli graaffinen ilme.

Pienestä alkaa suuri.

Tänään sitten alkoi lähiseuturetkeily. Olen jo kauan aikonut vierailla Tapiolassa Helinä Rautavaaran museossa. Nyt se sitten tapahtui. Tapiolan WeeGee talossa on hieno kokoelma Afrikasta Aasiasta ja Etelä-Amerikasta tuotuja alkuperäiskansojen tekemiä esineitä. Sieltä löytyy niin uskonnollisia riittiesineitä kuin tavallisia käyttöesineitä. Uskomattoman taitavasti tehtyjä ja kauniita. Ihmettelin miksi Espoon koululaisten pitää pyytää vanhemmilta lupa osallistua museovierailuun. Vaikka ne ovatkin osa uskonnollisia esineitä niin en huomannut mitenkään niiden vaikuttavan minun sielunelämään. Tuskinpa lapsien herkkä mielikään siitä häiriintyy.
Museon kokoelmissa on noin 5000 eri esinettä. Valtava määrä yhden naisen keräämäksi ja Suomeen tuomaksi. Jos tahtoisin yltää samaan niin minulta puuttuu vielä vain 4990 esinettä. Ei se ole paljon. eihän? Tässä varjoteatterinukkeja Jaavalta.

Naamari Sri Lankasta

Tämä naamari on vartioinut untamme makuuhuoneen seinällä yli kymmenen vuotta. En ole huomannut mitään vaikutusta. Minusta naamari on kaunis ja taidokkaasti tehty.

Museo on todellakin käymisen arvoinen paikka. Vierailkaa!

Uusi päivä kaiken muuttaa voi!

Eilinen harmaus on pois pyyhitty. Aamuinen aurinko piristi mielen, aivan uskomattoman kaunis syyspäivä. Sininen taivas kuvastui pihalammen pintaan. Tietenkin ahneus hiipi mieleen, näitä päiviä tahtoo lisää paljon lisää. No saahan sitä haluta yhtä jos toistakin vaan kaikkea ei saa. Huomiseksi on luvattu jälleen harmautta ja kylmenevää. Siis tänään on parasta nauttia valosta ja lämmöstä.

Olen miettinyt tässä sitäkin, miksi aina haluta kaikkea lisää. Miksi ihminen ei voi tyytyä siihen mitä jo on? Minäkin tahtoisin uusia vaatteita vaikka kaappi on täynnä entisiä.

Tahtoisin matkustaa vaikka maapallon ympäri vaikka lähelläkin on paljon katsomattomia paikkoja. Minä tahtoisin lisää rahaa, mutta lottovoitto antaa odottaa itseään. Minä tahtoisin uudet silmät, vaikka entisilläkin näkee vielä hyvin. Niin minä tahtoisin.....?

Mitä vielä ulkona paljon raikasta ilmaa ja ihana aurinko. Mars sinne! Olen tyytyväinen enää ei tarvitse aamulla lähteä puoli seitsemältä töihin. Olen itseni herra. Suurin ongelma on päättää mitä tänään tekisin. Yleensä se selviää aamukahvia juodessa.

Olen tyytyväinen siitäkin, että en ole tuolla sairaalamaailmassa lakkoasioiden keskellä. Kolme lakkoa riittää minulle. Olen aivan pienesti hengessä mukana ja toivotan menestystä taistelussa.

Harmaata ja vielä lisäääää...harmaata!

Tänään on ollut harmaata kaikkialla minne vain on katsonut. Aamulla tihuutti vettä ja kaikki näytti kuin harmaalla savivellillä sivellyltä. Minulla oli edessä Helsingin reissu. Siellä oli harmauden lisäksi kova tuuli. Pakollisen Meilahden reissun jälkeen suunnistin Pietarinkadulle Eiraan. Meri velloi kovassa tuulessa kuin likainen lattianpesuvesi. Mieli ei

piristynyt, vaikka kuinka yritin ajatella positiivisesti. Minua ei varmaankaan Luoja ole ajatellut tänne asumaan. Uskon, että hänelle on sattunut jokin erehdys.

Kotiin tultuani näin ikkunasta jotakin pientä ja suloista. Menin ulos ja katso yksi pieni ruusu uhmasi syksyä ja harmautta. Mieli nousi monta askelta, se suorastaan harppoi ylös. Ajatella vielä löytyi pieni suloinen kukka kuolleesta puutarhasta. Sanoisn, että elämä on pelastettu.

Päivän pelastaja!

Linturavintola!

Kukin saa osansa vuorollaan!

Välineurheilua!

Aamulla ylös jo ennen seitsemää ja auton keula kohti Tuusulan uimahallia. Kahden viikon tauko on tuntunut pitkältä, kun on tottunut käymään kaksi kolme kertaa viikossa aamuisella uinnilla.

Siellähän ovat jo meidän juoksuystävät aamupalaverilla altaassa. Odottakaa kyllä mekin tulemme. Laitamme ensin varusteet yllemme. Kyösti vyöttää itsensä juoksuvyöllä.

Jokainen on urheiluliikkeessä käydessään huomannut kunka monenlaisia kenkiä on kehitetty liikkuville ihmisille. Juoksutossu, vaelluskenkä, laskettelumono, skettitossu, kävelykenkä, koripallotossu, tenniskenkä, jalkapallokenkä jne. Onkohan kukaan koskaan laskenutkaan erilaisten jalkineiden määrää? No minullakin on juoksukengät uimaaltaaseen. Ne eivät estä jalkasientä eikä muita pöpöjä. Ne pitävät sopivasti pinnalla. Tosin vain pää on veden pinnan yläpuolella, se helpottaa hengittämistä. Olen kyllä kokeillut juoksua ilman vyötä ja kenkiäkin, se onnistuu mutta vaatii enemmän tehoa juoksuun. Sehän olisi liikaa, koska vyön kanssa juoksu on jo kolme kertaa tehokkampaa kuin kävely maalla? Uskoo kuka tahtoo.


Mutta mitäs tuo juoksu, painonnosto se vasta tehokasta on. Tässä minä kasvatan lihaksiani, jotta jaksan nostella tyttöjä ensi kesänä. Inna alkoi allakin jo vähän liian painava.

Oikeammin näitä punnuksia käytetään veden alla vastuksina ja siten kasvattavat voimia lihaksiin.

Lämminvesialtaassa on hyvä voimistella ja nauttia ihanasta lämmöstä. Olen kyllä ehdottanut shakkilautoja altaan reunoille. Unkarissahan papparaiset seisovat altaissa ja ottavat erän shakkia kylpylä reissuillaan.
Hierovat suihkut rentouttavat mukavasti lihaksia kuntoilun jälkeen.

Lopuksi höyrysaunaan ja leipomon kautta tuoreet kroisantit mukan kotiin kahville

Paluu entiseen.

Tänään päätin lopettaa kaikkein kevyimmät työt. Tyhjät munat alkoivat tuntua niin tyhjiltä. Ajattelin josko silmät kestäisivät savea kilon erissä. Tuntui tosi mukavalta leipoa kahden viikon paussin jälkeen harmaata pehmeää massaa. Onhan mulla ollut pausseja ennenkin, mutta ne ovat olleet vapaaehtoisia. Mutta nyt kun se oli pakollinen, se tuntui vaikealta. Enpä olisi uskonut sellaista.
Huomenna voin myös palata aamuisiin uintiretkiin. En avantoon vai meidän mukavaan uimahalliin Hyrylässä. Siellä meitä mummeleita ja ukkeleita juoksee samalla maailmaa parantaen ja maailman menoa ihmetellen.
Siis sairastelu loppui ja kaikki on hyvin.

TERVETULOA ATERIALLE!

Tervetuloa meille! Pöytä on katettu! Kaikki ruoka valmistetaan kotimaisesta lähiruuasta. Siis valitsemaan mieleisesi ateriakokonaisuus. Ole hyvä!

Viininlehtikääryleet valmistetaan oman pihan viiniköynöksen lehdistä. Taatusti tuoreita ja luomua.

Kananmunat ovat suoraan kanalasta. Raijan naapuri on tuonut ne Laitilasta.

Jos kananmunat ovat mielestäsi pieniä, niin valikoimisani on myös hanhenmunia. Ne olen hakenut Hauhalan hanhifarmilta Anntolasta.

Mikäili olet todellinen munan ystävä, niin tässä on strutsin muna. Riittääkö? Niitä hankin Nurmijärveltä Ketolan tilalta.

Kalan ystäville on tarjolla sinistä lohta! Se on aatelinen, siis siniverinen. Maistuu oivalliselta valkoviinin kera.

Vai oletko enemmän japanilaishenkinen pallokalan ystävä? Saat valmistaa ruokasi itse, koska en voi ottaa sitä riskiä, että myrkkyä jää ruokaasi!

Pihallamme on paljon pikkulintuja, joita Välimeren maissa (Afrikasta ja Aasiasta puhumattakaan) syödään yleisesti. En kyllä ole kovin ilahtunut tähän valinnastasi.

Ethän syö minua!! Laulaisin niin mielelläni tämän talon asukkaille. Ilahduttaisin myös pieniä tyttöjä, kun he saapuvat muuttolintujen lailla Suomeen.

Kevyen lihan ystäville olisi tarjolla kanaa.

Riistasta pitäville löytyy isompia lintuja. Laji ei ole tiedossa. Saan varmaankin tiedon lajista Turengin konsulteilta.

Jälkiruokana olisi näin joulun lähestyessä Glögiä ja pipareita.

Oli hauskaa, kun viihdyit vieraanamme. Tervetuloa uudestaan! Terveisin Fiinu.

Teatteriretki Hämeenlinnaa.

Hämeenlinnassa toimii harrastelijateatteri "ERÄSteatteri". Tämän teatterin näytteliöhin kuuluu sukulaispoika ( vai onko viisikymminen jo sukulaismies?) Tapsa. Tottahan kahden tädin ja sukuun naidun sedän tarttee mennä katsomaan ja hurraamaan. Oli todella hauska ilta. Kaikki neljä näyttelijää antoivat parastaan ja se ei ollut vähän se. Olimme todellakin iloisia niin hyvästä näyttelemisestä tai oikeammin eläytymisestä rooleihin. SUURET KIITOKSET KAIKILLE! Ei aina tarvitse lähteä suuriin ammattiteattereihin saadakseen nautittavan eläymyksen. Ai niin, mikä oli esitettävä näytelmä? Sehän oli David Phargon "Päivällisvieras" Suosittelen kaikille katsottavaksi. Näytelmässä on sanoma myös tämänpäivän ihmisille.

Kaipaus!

Aurinkoinen syysaamu! Nyt ulos. Mieleen tulevat lapsuuden aamut syksyisin Rovaniemellä. Pieni pakkanen yön jäljitä, maa kuurassa ja ihana kuulas ilma. Aurinko paistaa on helppo hengittää. Siispä metsään, nyt en anna pelolle valtaa. Olen viime aikoina pelännyt metsää. En pelkää karhua, se meni jo kaksi vuotta sitten Ruotsinkylästä Korsoon. En pelkää hirviä, niitä näkyy vain Mätäkivenmäellä autojen seassa. Pelkään h i r v i k ä r p ä s i ä!!!! Mutta nyt luin ,että jos lämpötila on alle viisi astetta niin ei aihetta huoleen. Tänään on +4 C. Askeleet reippaasti kohti Metsäntutkimuslaitoksen reviiriä.

Jäkäläinen rinne saa ajatukset vielä varmemmin kauas pohjoiseen. Miten kauniita ovatkaan jäkälä mättäät, niin hienostunut harmaa väri.

Mitä ihmettä? Tuo tiehän on kuin vanha Sierijärven tie. Sinne meni kesällä kärrytie ja talvella rekitie. Tie kulki Jääskönlammen vieritse suuren suon yli. Tunnen suon tuoksun nenässäni. Mitenkä se on sinne jäänyt?

Tie muuttuu pehmeäksi neulasmatoksi. Tässä on mukavaa tallustella aivan hiljalleen. Kuljen kuin metsän asukkaat, ääneti.

Neulaset ovat vain paljon isompia kuin pohjoisessa. Taitavat olla jotakin ulkolaista mäntylajia.

Jo löytyi pohjoisen siisti metsä, puut suoria ja ryhdikkäitä. Ei risukkoa eikä liikaa aluskasvillisuutta Näkee kauas eikä voi hevillä eksyä. Kiitos Metsäntutkimuslaitokselle pienestä palasesta kotipuolen metsää.

Voi onkohan tässä purossa tammukoita. Lähtemättömästi mielessäni on kalareissu joskus viisikymmentä luvulla. Pääsin tammukkapurolle isän, Sulon ja Taimon kanssa. Ajoimme Taimon pienellä Mossella Posiolle Korouomalle tammukoita onkimaan. Pohjoisen valkeassa yössä oli mukaava kalastella. Kaloja taisi tulla vain nuotiolla paistettavaksi . Ihmeellistä en muista sääskiä ollenkaan.

Tammen lakastuneet lehdet polulla palauttavat minut todellisuuteen. Olen 800 kilometriä etelämpänä.

Viimeistään tässä havahdun, metsä on sekainen, risuja ja aluskasvillisuutta kiusaksi asti. Läpi pitäisi mennä, koti on tuolla takana. Uskallanko ,jos niitä hirvikärpäsiä kuitenkin.




Emme tavanneet hirvikärpäset ja minä. Näin yhden harakan ja yhden närhen, en muita.