Pari kolme vuotta sitten eräänä
kesäpäivänä tuijottelin savimöykkyä. Kysyin: miksi sinä
haluaiset tulla? Aikani
tuijoteltua savi muotoutui
pyramiideiksi. Tein niitä varmaankin kymmenkunta. Nuo kolme ovat jäljellä. muut on
lahjoitettu, myyty tai muuten vain annettu pois. En
tiedä miksi tein niitä. En mielestäni
ole ollut mikään
Egyptifani. Ehkä muoto oli se, joka
miellytti. Vai olisiko se ns. "etiäinen ".
mene ja
tiedä.

Nyt
kuitekin tilanne on se, että isosisko Raija tarvitsi
matkaseuraa Punaisellemerelle ja minä "
kilttinä" pikkusiskona"
uhraudun" hänen seurakseen
Punaisenmeren risteilylle. Saanpa nähdä
pyramiideja,
Luxorin ja Jordanian
Petran. Eikö olekin mahtavaa?
Ongelma on tietenkin pukeutuminen, kuten aina lomalle lähtiessä. Kaapissa ei
ole mitään sopivaa.
Toppahaalarit eivät käy, eikä
aurinkotopit. Mutta
arabinaisten huivit voisivat olla
pop. Mutta kuinkas ne sidotaan,
kääritään pään ympäri. Se on vaikeaa. Ainakin töissä ollessa näin kuinka vaikeaa on kääriä huivi
oikeaoppisesti sängyssä
maaten. No me toivottavasti käärimme niitä
seisoaltaan. Eikös harjoitus
tee mestarin. Siis
harjoittelemaa.

Saisiko siellä näkyä kasvot kokonaan?

Vai olisiko tämä parempi? Huivi muuten on aivan
uutukainen ja siinä on p
aljettejakin vaikka ne eivät näy kuvassa.
2 kommenttia:
Marke hei, me emme ainakaan tarvinneet huiveja Egyptissa, Hurghadassa. Turistina siella sai kulkea ihan miten vain. Varokaa vatsuria, meidan seurueesta se iski 80 %:iin. Viimeiset alkoivat yokata vasta paluumatkalla, itsellanikin meni pari paivaa sangyn pohjalla.
Tiitta: Itse asiassa kyllä minä sen tiesin, tuon huivijutun. Mutta kun oli niin kiva leikkiä huivin kanssa ja kuvitella kaikenlaista. Asumme suomalaisella laivalla ja vain retkillä näemme paikallisia ruokia. Tarttee olla varovainen. Viikossa ei ole paljoa aikaa sairastaa.
Lähetä kommentti