Nyt se alkaa!

Maanataina tarttui ensimmäinen siemenkuvasto käteen paikallisessa Kukkatalossa. Selailtu on ja päiväunia nähty kukoistavista kukkapenkeistä. Kaikki tuntuu olevan mahdollista. Taimet onnistuvat, kasvit kasvavat ja kukkivat paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Kuvaston kuvat siirtyvät todellisuuteen aivan itsestään.Eilen sitten pysähdyin siemenhyllykön eteen. Jalat liimautuivat lattiaan. Varmaankin lattialle oli levitetty jotakin ainetta, jonka teho laukesi vasta kun käsi oli poiminut muutaman pussin mukaansa. Leijonankidan siemenet suorastaan vaativat päästä mukaan. Samalla muistin äidin leijonankidat, jotka kukkivat muistissa aina vain komeammin. Krassin siemenet ovat myös niitä muistokukkia lapsuudesta.

Vielä pitää ostaa astereiden, orvokkien, maissin, kurpitsan, salaatin, tillin, persiljan........yms. siemeniä. Mitähän vielä keksisin. Nyt vielä hypistelen siemen pusseja, mutta pian aivan kohta kylvän ensimmäiset, sitten seuraavat, seuraavat ja seuraavat. Aamuisin sanon hennoille taimille huomenta ja hymyilen, illalla sanon hyvää yötä ja hymyilen. Ihana aika on koittanut. Kaikki on mahdollista ja jos joku epäonnistuu, mitä siitä. Seuraava kasvukausihan on jo vuoden päästä tuloillaan.