Maanataina tarttui ensimmäinen
siemenkuvasto käteen paikallisessa
Kukkatalossa.
Selailtu on ja
päiväunia nähty kukoistavista
kukkapenkeistä. Kaikki tuntuu olevan mahdollista. Taimet onnistuvat, kasvit kasvavat ja kukkivat paremmin kuin koskaan aikaisemmin.
Kuvaston kuvat siirtyvät todellisuuteen aivan itsestään.

Eilen sitten pysähdyin
siemenhyllykön eteen. Jalat
liimautuivat lattiaan. Varmaankin
lattialle oli levitetty jotakin ainetta, jonka teho laukesi vasta kun käsi oli poiminut muutaman pussin mukaansa.
Leijonankidan siemenet suorastaan vaativat päästä mukaan. Samalla muistin äidin
leijonankidat, jotka kukkivat muistissa aina vain komeammin.
Krassin siemenet ovat myös niitä
muistokukkia lapsuudesta.

Vielä pitää ostaa
astereiden,
orvokkien, maissin, kurpitsan, salaatin,
tillin,
persiljan........yms. siemeniä. Mitähän vielä keksisin. Nyt vielä
hypistelen siemen
pusseja, mutta pian aivan kohta
kylvän ensimmäiset, sitten seuraavat, seuraavat ja seuraavat. Aamuisin sanon
hennoille taimille huomenta ja hymyilen, illalla sanon hyvää yötä ja hymyilen. Ihana aika on koittanut. Kaikki on mahdollista ja jos joku epäonnistuu, mitä siitä. Seuraava
kasvukausihan on jo vuoden päästä tuloillaan.
2 kommenttia:
Onkin ihanaa aikaa, siemenpussien ohi ei millään voi kyllä kulkea. Ja joka aamu täytyy käydä katsomassa, että jokos näkyy mullassa pieniä alkuja......
Huvittava kansi!
Joko tähän saa ryhtyä! Aika menee vauhdila tästä kevääseen. Pitää ryhdistäytyä ettei esikasvatusaika mene sivu suun. En ole ajatuksissani päässyt vielä kesäfiiliksiin kun lunta vaan lykkää.
Lähetä kommentti