Leijonankita hohti valkeana yksinäinen sitruunaperhonen rinnoillaan. Kuinka kaunista ja hentoa.
Urhea sotilas amiraaliperhonen oli lajinsa ainoa näillä leveyksillä
Mutta urheat neitokaiset olivat tulleet joukolla, niinkuin naiset yleensä. Heitähän ei pienet sään oikut hetkauta, kun tarttee tulla näyttäytymään.
Parettain tai yksin, ei sillä niin väliä.
Nokkoset ovat jo kuolleet, vaan nokkosperhonen etsi isäntäänsä. Ei tainnut löytyä, ei ainakaan meidän pihalta.Tänään muuteen sataa! Vaan miten se oli: Uusi päivä voi kaiken muuttaa.
3 kommenttia:
Kaunista! Huomiseksi olen tilannut aurinkoa ainakin muutamaksi tunniksi päivällä, joten sitä varmaan saadaan. Tänään onkin koko päivä satanut mutta ei taida olla uutinen.
Sunnuntain otin kans samanmoisia kuvia perhosista kun aurinko vilahti. Heti kun meni pilveen, perhoset olivat hävinneet. Eipä kuki minulla kuin syysasterit ja ne vetävät neitoperhoja.
Olen miettinyt minkälainen olisi aurinkotanssi. Sadettahan tulee ilman tanssiakin. Menisin lauantaina ulkokirppikselle ja siellä olisi kuiva sää tarpeen.
Lähetä kommentti