Joulu tulla jollottaa. Jollottaa, minusta tosi kamala sana, Kollottaa, hollottaa, mollottaa sollottaa??? Kukahan tuonkin on keksinyt. Joulun odotukseen pitäisi liittää lämpimiä, kauniita sanoja. Joulu hiipii, saapuu, kurkistaa, lähenee, kietoutuu, hyväilee j.n.e. enempää en nyt keksinyt. Pohjoissuomalaisessa murteessa on sanoja, jotka kuulostavat täällä etelässä rumilta jopa kamalilta. Mutta jollotus, mistä se on peräisin? eihän vain pohjoisesta? Ei ainakaan Rovaniemeltä, tai sitten on kuulostaa väärältä. Onko tuo minun kuva jollotusta? Orkideat on itse hengissäpidettyjä yksilöitä. Kesän viettitivät pihalla kasvihuoneessa ja nyt palkitsevat kauniilla kukillaan kesän valoisaa lomakauttaan. Kynttiläkuusi on ostettu Pariisista
Habitatista. Se on kauppa, josta voisi ostaa vaikka mitä, jos rahat vain riittäisivät. Ennen olin tarkkana ettei liian aikaisi laiteta jouluvaloja palamaan, vaan nyt tuli tunne: Valot päälle ja HETI. Tiedä häntä mistä se johtuu. Jollotusta en kuitenkaan hyväksy. Odottelen Joulua vaikka hiljakseen, lämpimästi pieniä tyttöjä ajatellen. Kuitenkin mielessäni ovat Kotiniemen Joulut, jolloin oltiin siellä kaikki yhdessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti