Peritty krooninen tauti!

Minulla on perinnöllinen krooninen tauti. Äidinäidillä, Lehdon ämmillä se oli tosi pahana. Hänen viidellä tyttärellään se oli myös. Hilja-tädillä tosi pahana, Hanna- ja Betti-tädillä kohtalaisen vaikeassa muodossa. Vähimmällä pääsivät Elli-täti ja äiti. Sisarillani se on esiintynyt jollainlailla, mutta minulla tuntuu vain pahenevan vuosi vuodelta. Sisareni lapsista Jaskalla taitaa olla taudin pahinta laatua. Mikä se tauti on. Oireet alkavat aina tammikuussa ja kevättä kohti vain pahenevat. Joku luulee että kyse on allergiasta. Ei se niin helppo ole. Kyse on himosta kaivaa multaa, kuopsuttaa maata, kasvattaa taimia, istuttaa kukkia, puhella kasveille ja jopa joskus laulaakin niille. Kuvassa ei ole hautajaiskukkakimppu tautiin menehtyneille vaan ihan elämäniloinen värikylläinen orvokkiruukku Tallinnassa. Olen ihaillut japanilaista puutarhaa ja jopa yrittänyt vähän matkiakin sellaista. Mutta taidankin seuraavaksi laittaa tälläisen. Se voisi olla pieni helpotuksenpilleri tautiini.