Kesän opit.

Jo kahtena kesänä olen ollut pienten tyttöjeni kanssa Kansallismuseon Vintillä opettelemassa entisajan töitä. Toissa kesänä vierailimme peräti kaksi kertaa tyttöjen toivomuksesta. Paikka on aivan hauska. Siellä saa koskea kaikkeen, kaikkea voi yrittää tehdä, paikalla on ollut lapsiystävällisiä ohjaajia. Saa kutoa mattoa, kehrätä lankaa, rakentaa taloja, leikkiä koulua etisaikojen koulussa jne.

Liukuhihnalla työskentelyäkin saattoi kokeilla, kovin vain nopeasti hihna kulki.

Pieni konttoristi viihtyi pitkät tovit kirjoittelemassa tärkeitä asioita.

Valjastamisessa tuli ohjaaja avuksi, kun ei pienten kädet yltäneet ison hevosen yli.

Paikka on todellakin hauska ja mielenkiintoinen. Menkää ihmeessä lasten kanssa saatte itsekin nostalgisia muistoja mieleenne. Jaksan tuskin odottaa ensi kesää, jolloin tytöt ovat taas täällä.

Vielä kerran Paleohora

Kirkas meri ja auringon välke.....

laiva, köysi ja laituri.... niin kreikkalaista että........

Sydän jäi Paleohoran puuhun.
Millainen tuleekaan talvesta ilman sydäntä??????

Kukkiva Paleohora

Bougainville ei tiedä ollakko punainen vai valkoinen...

punainen kiinanruusu luottaa yksinkertaisuuteen......

keltainen taas kerrottuun runsauteen.....

sateen herättämä lilja kukoisti rantahiekalla.
Jatkuu..........

Istumaan olkaa hyvät!

Istuisinko puoliksi ajotiellä vai jalkakäytävällä.....

vai varjoisassa kolosessa.......

vai kaiteella auringossa pehmeillä tyynyillä.....

vai ovenpielessä ihmettelemässä.
Minkä paikan sinä valitset?

Jatkuu huomenna.......

Kreeta mereltä nähtynä.

Kiipeilyseinä rohkeille........

terassipuutarha viherpeukaloille.......

luolakoti lomalaisille.........

l
rotkokävelyä retkeilijöille.

Jatkuu huomenna........

Missä tänään syötäisiin?

Korkealla kivijalan päällä ja puun alla....

kylän miesten keskellä tarinoita kuunnellen....

muurien ympäröimällä sisäpihalla.......

vai kaikessa rauhassa meren äärellä?

Missään tavernassa koko kylässä ei soinut sirtaki eikä muukaan musiikki. Rauha oli taattu olipa pöytiä yksi tai useampi.
Jatkuu huomenna.......

Kurkistus kujasille

Ylöspäin on yrittävän mieli.....

viiniköynös se olla pitää vaikka pienelläkin pihalla......

mitähän tuolla on....ei oikein näy.....

oi mikä portti.... sen tahtoisin.

Jatkuu huomenna......

Uusi aamu Paleohorassa

Aamu kurkistaa vuorten takaa......

kultaa huiput......

piiloutuu pensaan taa......

lämmittää meren.

Jatkuu huomenna.......

Terveisiä Paleohorasta

Lähdimmepä Kreikan aurinkoon. Kreeta on niin etelässä kuin vain voi. Turkissa satoi vettä kaatamalla ja pohjoinen Kreikkakin sai osansa vedestä. Niinpä äkkilähtö eteläisimpään Kreikkaan tuntui houkuttelevalta.

Hanian kentällä ei paistanut aurinko, sade oli juuri ja juuri lakannut.

Eipä paistanut aurinko eteläisessä Paleohorassakaan.

Pienoinen valonkajo kimmelsi kivenkolossa. Toivossa oli hyvä olla.

Jatkuu huomenna.........

Matkamuistoja 1975

Rhodoksen jälkeen matkasimme Italiaan vuonna 1975. Löytyi ihanan kaunis Garda järvi. Maisemat lumosivat, Dolomitien vuoristo suorastaan salpasi hengityksen. Kamera ei ollut kaksinen, joten vanhoista dioista saadut kuvat suorastaan yllättivät.

Tämankuvan saatuani aikoinaan olin ihan varma, että minusta tulee suuri taitava valokuvaaja. Se ei ole vielä toteutunut.

Tämän huvilan päätimme ostaa jahka lottovoitto osuu kohdalle.

Naapurit asukoon vähän ahtaammin.

Elämäni ensimmäinen köysirata ajelu oli "kamala". ylös mentiin mutta alas tulin kävellen. ( No sen jälkeen olen kyllä tehnyt useitakin köyriratamatkoja)

Kauan sitten.

Kauan sitten, tarkemmin kolmekymmentä kuusi vuotta sitten ensimmäisellä reissulla Kreikassa. Vanhat diat on skannattu, huonoimmat heitetty roskikseen pieni joukko ehkä neljäsosa sai armon jäädä katseltavaksi näin tietsikkan välityksellä. Matka tehtiin Rhodokselle kuinkas muuten.

Välimeressä Herra Pensastasku ja pieni Tyttöpensastasku. Vesi oli lämmintä vielä lokakuun lopussakin. Sillä reissulla syttyi rakkaus Kreikan saariin. Rhodokselle ei ole palattu, mutta muille saarille kylläkin.

Historiaa löytyi melkein joka mutkasta.

Vaalean punainen talo olisi ollut aika makea lomakoti. Asuimme kylläkin hotellissa, jossa näin elämäni ensimmäisen torakan. En vain tunnistanut sitä silloin. No niitä on tullut vastaan kaiken kokoisia myöhemmillä reissuilla.

Tämä taisi olla jonkin kylpylän katto. Jos muistan väärin niin korjatkaa. Kaksi pientä tyttöä rappusilla taisivat saada jonkinlaisen matkustustartunnan koska ruutulakkinen asustaa nykyisin USA:ssa ja keltamekkoinen Kiinassa.
Viikon päästä kutsuu Kreeta, siellä pieni Paleohoran kaupunki.