Talvi

Aamu valkeni kuulaana, aurinko kurkisteli metsän takaa. Taivaalle levisi kaino puna. Harvinaista herkkua täällä harmaassa etelän talvessa.Pihamännyn oksat nuokkuvat lumen alla.

Naapurin kuusiaidan lumi kimmeltelee auringossa kuin pohjoisen vaara tai tunturi. Tuli melkein koti-ikävä.

Aurinkoista viikonloppua kaikille! Jatketaan kevään odottelua seuraavana harmaana ja pilvisenä päivänä. Nyt ulos ja lenkille! Kaikki!

Kevättä kohti 7

Keväällä 2006 Taalainmaalla ruotsalaisuuden ytimessä. Siljajärven ympärisössä asuvilla taitelijoilla oli avoimet ovet koko viikonlopun ajan. Kierreltiin ja ihasteltiin. Kevät oli kauneimmillaan. Taidetta oli joka lähtöön. Minua tietenkin kiinnosti keramiikka. Tässäpä ruotsalainen käsitys iglusta. Veikeä ulkokatoksineen.

Muistan kuinka lapsena sanottiin, että Ruotsissa on makeaa ruokaa ja muutenkin leipä on leveämpää. Niin näyttävät kanatkin olevan hyvinvoipia ja pyöreitä ainakin tänäpäivänä. Kumpi on makeampi sinikaulainen vai valkokaulainen?

Entäs nämä Siljajärven vartijat, korkeus sama kuin minulla.

Klikkaa kuva isommaksi.

Kevättä kohti 6

Enää neljä kuukautta ja tämä kuva on totta. Lehdet vihertävät vanhan puun kaatuneen rungon oksilla. Kuva on Carl Larssonin museon rannalta vuonna 2006.

Ruotsalaiset lokitkin ova hienostelevampia kuin meidän kotilinnut. Kyllä pesä täytyy vähintään pronssimaljaan laittaa. Mistähän saisi tuollaisen pihalle ja ymmärtäisivätkö meidän linnut? En tosin lokkeja ihan pihalleni toivo.

Kierrätystä

Kannatan kierrätystä ainakin johonkin määrään asti. Vaatteet menevät UFF:n laatikkoon, lasi lasinkeräykseen samoin metalli. Lehdetkin viedään lehtiroskikseen ja pari kertaa vuodessa teen myyntikeikan kirpputorille. Hain tänään "uuden" passin poliisilaitokselta. Mutta sekin on kierrätys kamaa. Olin vievinäni sinne oman uuden passikuvan, se tosin ei minusta näyttänyt samalta kuin kymmenen vuotta sitten. Mutta nyt passiini olikin liimattu äitini kuva! Aivan selvästi poliisi oli kaivanut äidin kuvan jostakin arkistosta, hiukset vain olivat äidillä kasvaneet kolmessakymmenessä vuodessa.

Tarkemmin ajtellessani peiliinkin on ilmestynyt äiti. Miksi en mistään löydä itseäni? Mutta onhan se mukavaa kun äiti on tullut takaisin luokseni. Eikös vain?

Matkakuumetta hakemassa!

Matkamessuilta löytui unelmien hattu! Jospa sisua riittäisi mennä Hyrylän S-markettiin tälläinen luomus päässä. Saapas nähdä josko ensi kesänä.

Toisaalta olisipa aika kivaa saada nämäkin kyproslaiset herrat laulelemaan pihaammen rannalle ohikulkijoiden, naapureiden ja omaksikin iloksi. Entisenä karavaaranina sykähdyttivät tuunatut asuntovaunut. Villapuserovaunu peuroineen

-ja mukana kulkeva kukkaketo!

Onneksi löytyi myös kaikkia haluja hillitsevä kyltti: malta, malta vielä hetki!

Kevättä kohti 5

Tänään oli niin harmaata, ilmassa ja maassa. Siihen ei auta muu kuin vanhojen kesäkuvien selaus. Tässä unelma ensi kesästä - riipumatto - aurinko - vihreä piha ja pieni ihminen kaveriksi päiväunille.

Kevättä kohti 4

Urkupillit soimaan keväälle! Sibelius monumentti Helsingissä

Kevättä kohti 3

Kiinanruusupuuni sai tänään tuoretta multaa juurillensa sekä isomman ruukun. Nyt vain hellää huolenpitoa ja hiljaista laulelua päivittäin. Kuva kesältä 2008

Kukka rintaan

Häämessut Wanhassa satamassa. Tässä olisi tulevalle sulhaselle kukka napinläpeen. Olkaa hyvät! Toimitusaika ensi kesänä ehkäpä heinäkuusta alkaen pakkasiin.

Kevättä kohti 2

Kotipihan alppiruusu kesällä 2007

Kevättä kohti 1

Vaaleanpunainen unelma.

Toive!

Vielä 122 yötä ja koivut saavat vihreät hiirenkorvat kuuran tilalle ja kuuseen puhkeavat pehmoiset kerkät.

Tammikuun linnut!

Ankat jäähileiden keskellä tammikuussa.

Vahva kirja

Vahva ja paksu kirja Richard Masonin Muistojen huoneet. Kirja on yhtä vahva kuin afrikkalainen norsu.Kuinka kolmekymppinen mies voi kirjoittaa vanhasta dementoituvasta naisesta ja keski-ikäisestä bisnesnaisesta näin upeasti. Miten hän voi tietää yleensäkään naisten sielunelämastä niin paljoa? Ammattitaitoa sanoo joku, ehkäpä.
Kirja pyörii kolmen asian ympärillä, Etelä-Afrikan buurisodan, äidin dementoitumisen ja tyttären vaikeiden sijoitusbisnesten keskellä. Minulle kirja oli opintomatka näihin asioihin. Buurisodasta tiesin vain nimen. Ehkä olen nukkunut koulussa kun asiaa luettiin tai sitten sitä ei liioin opiskeltu. Luulen tuon jälkimmäisen olevan lähempänä totuutta. Dementiasta tiesin jonkin verran, mutta tämä kirja aukaisi uusia näkäkohtia. Bisnesmaailmasta en tiedä mitään, en ainakaan sijoitusbisneksistä.
Kirja on rankka, mutta suosittelen luettavaksi. Älkää kuitenkaan aloittako, jos teillä ei ole aikaa. Sitä ei voi lukea pieniä pätkiä silloin tällöin. Se vie mennessään ja silloin pitää olla aikaa. Minä aloitin viime vuonna (30.12) ja lopetin tänä vuonna (2.1) sivuja noin 550.
Hain juuri kirjastosta kolme uutta kirjaa, mutta niitä aloitan vasta ensiviikolla. Huomenna tulevat pienet enkelit mummilaan.
Onkohan minun puutarha - kädentaitojen blogi muuttumassa kirjallisuusblogiksi? No ei varmaankaan nyt on vain hyvää aikaa lukea.